Jussi K. Niemelä
Pääkirjoitus, Humanisti 2/2010, hieman muokattu
Heinäkuun alussa Helsingissä tehtiin kaasuisku seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkuetta vastaan. Tekijät saatiin nopeasti kiinni. Kävi ilmi, että he olivat natsimielisiä nuoria eri puolilta Suomea.
Ruotsissa puolestaan pilakuvan profeetta Muhammadista koirana piirtänyt taiteilija Lars Vilks joutui toukokuussa muutaman muslimin hyökkäyksen kohteeksi Uppsalan yliopistolla luentonsa aikana. Vilks oli luennoimassa sananvapauden rajoista taide-elämässä. Väkivaltaisesti käyttäytyneet muslimit hyökkäsivät hänen kimppuunsa, mutta onneksi Vilks saatiin vietyä nopeasti turvaan ja hyökkääjät taltutettua poliisivoimin. Tapahtuma kuvattiin ja internetvideopalvelu YouTubessa kohtaus levisi nopeasti sekä sai välittömästi kansainväliset mittasuhteet. Myöhemmin Vilksin kotitalo yritettiin polttaa.
YLE:n A-studio esitti 5.7. toimittaja Sanna Ukkolan reportaasin Muhammad-pilakuvista. Ukkola haastatteli oululaisimaamia sekä profeettaa kuvanneita pohjoismaalaisia taiteilijoita. Vilks ja tanskalainen Kurt Westergaard esittelivät turvajärjestelyjään ja kertoivat saavansa tappouhkauksia päivittäin. Oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta ei tappouhkauksia muslimeilta ole saanut, mutta kertoi Ukkolan haastattelussa, että Kirkko ja kaupunki -lehden lukijat suuttuvat toistuvasti hänen kristittyjä kritisoivista tai satiirisesti käsittelevistä pilakuvistaan.
Kuten Husein Muhammed käsillä olevassa lehdessä osoittaa, äärioikeisto ja ääri-islam elävät toisistaan. Molemmat suuntaukset ovat marginaalisia vähemmistöjä, mutta hyökkäävät jatkuvasti sekä sanallisen että käytännön terrorin keinoin toisia vähemmistöjä vastaan. Vihapuhekierre kiihtyy, myös seksuaalivähemmistön edustaja esitti taannoin internetlehti Uusi Suomen blogikirjoituksen yhteydessä tappouhkauksen eräälle kansanedustajalle. Tappouhkauksista näyttäisi tulleen arkipäivää, ja ilmeisesti äärioikeisto onkin nyt ryhtynyt käytännön toimiin Suomessa. Isku Pride-kulkuetta vastaan ei jäänyt yksittäiseksi teoksi, vaan heti sen jälkeen Helsingin SETA:n toimipisteen ikkunoita rikottiin ja oveen piirrettiin hakaristi ja uusnatsien tunnus.
Suomessa ääri-islam ei aiheuta ongelmia, mutta Sanna Ukkolan reportaasissa haastateltu imaami ei selvästikään ymmärrä länsimaista sananvapauden ja tasa-arvon periaatetta. Imaami ei suostunut kättelemään Ukkolaa ohjelman alussa, koska islam kieltää sen. Ääri-islamista ei ollut kyse, koska imaami on maltillinen.
Ääri-islamin edustajat eivät salaile sananvapauden ja muiden ihmisoikeuksien vastaisia tavoitteitaan, ja sama pätee tietenkin äärioikeistoon. Lisäksi kyseiset ryhmät hyökkäävät jatkuvasti toisiaan vastaan, onneksi vain sanallisesti. Odotettavissa kuitenkin on, että jossain vaiheessa ryhmät ajautuvat myös fyysiseen konfliktiin. Hyökkäyksiä pakolaiskeskuksiin ja maahanmuuttajien pitämiin yrityksiin on jo tehty.
Suvaitsemattomuuteen johtava asenneongelma tiivistyy Kristillisdemokraattien asenteessa. Puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen kirjoitti heti terrori-iskun jälkeen blogissaan, että kaasuiskun voisi tulkita "vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle". Koska yhteiskunta ei halua alistua Räsäsen edustaman marginaalivähemmistön konservatiivisille arvoille, uusnatsien terrori-isku oli siis ”liberaalien” eli muiden kuin kristillisdemokraattien syytä. Kommenteillaan Räsänen käytännössä hyväksyi terrori-iskut.
Vastaavaa järjettömyyttä esiintyi muslimifanaatikkojen suorittamien vuoden 2001 WTC-iskujen yhteydessä, jolloin eräät länsimaiset hurskastelijat kirjoittivat Yhdysvaltain vain saaneen mitä ansaitsikin. Pentti Linkola suorastaan ylisti iskuja Elonkehä-lehden pääkirjoituksessa otsikolla ”Se luoti tiesi paikkansa”.
KD:n viestintäpäällikkö ja Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Asmo Maanselkä puolestaan antoi heti puheenjohtajan blogin jälkeen eräässä sanomalehtikirjoituksessaan ymmärtää, että kaasuisku oli Pride-kulkueeseen osallistuneiden oma vika. Maaselkä kirjoitti, että "marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja." Hän ei näytä ymmärtävän, että KD on marginaalia omine konservatiivis-totalitaarisine arvoineen ja että demokratia ei ole enemmistödiktatuuria, vaan yksi sen keskeisiä tunnusmerkkejä on vähemmistöjen suojeleminen enemmistön tyrannialta.
Näyttää siltä, että 2000-luvusta on tulossa terrorin ja vastakkainasettelun aikakausi. Politiikka on polarisoitunut, ja taloudellinen lama lisää vastakkainasettelua entisestään. Tällaisessa tilanteessa ihmiset takertuvat helposti populistisiin ja totalitaarisiin oppeihin. Eero Eloranta esittelee tässä lehdessä hiljattain Suomessa vierailleen älykön, Zizekin, jonka opeissa on aineksia menneisyyden hirmuvaltiaiden ihailuun. Tällaiset sekavat ajattelijat vetävät Suomessa vielä tänäkin päivänä yliopiston salit täyteen. Tämä on osa ongelmaa.
Humanismia tarvitaan jälleen, valistuksen soihtua pitää polttaa entistä kirkkaammin. Vihapuhe ja väkivalta on tuomittava jyrkästi sekä yksiselitteisesti. Flirttailu menneisyyden ja nykyisyyden totalitaaristen oppien kanssa ei ratkaise ongelmia, vaan kärjistää niitä entisestään.
Lainsäätäjämme haluavat ymmärrettävästi reagoida tilanteeseen, mutta tämäkin on menossa ylireagoinnin puolelle. Oikeusministeriön valmistelema uusi rasismilainsäädäntö on vakava uhka sananvapaudelle ja kenties myös uskonnonvapaudelle.
Myös yliopistojen tulisi huolehtia siitä, että niiden nimissä sekä suojissa esiintyvät henkilöt eivät toimi vieraan vallan agitaattoreina tai ihaile synkän historian omaavia massamurhaajia. Tällä hetkellä tilanne ainakin Helsingissä voisi olla huomattavasti parempikin. Olemme nähtävästi palaamassa suomettuneisuuden ilmapiiriin, ellemme ole niin jo tehneet. Vihapuhe ja kriitikoiden leimaaminen erilaisilla ikävillä termeillä on selvästi yleistynyt eikä sille näy loppua. Ja kuten heinäkuun isku Pride-kulkuetta vastaan osoittaa, sanoista seuraa väistämättä tekoja. Kuinka pitkään vältymme kuolonuhreilta, jos ja kun kaikki tämä hulluus jatkuu?
