19 October 2010

Loukkaamisesta, syyllistämisestä ja syntipukeista

A-studion homoillan nostattama kohu ei ota laantuakseen. Eroaalto on jatkunut ja jopa kiihtynyt, kirkosta on homoillan jälkimainingeissa eronnut jo yli 25 000 ihmistä.

Ilmiö on tietenkin herättänyt kiivasta keskustelua myös kirkon piirissä, aiheestakin. Arkkipiispa Mäkinen sanoutui ensin irti Päivi Räsäsen edustamasta kannasta, mutta muutti sitten mielensä ja kertoi eilen A-studiossa, että samaa sukupuolta olevien siunaaminen ei ole ajankohtaista. Ensin arkkipiispa siis teki Räsäsestä syntipukin, ilmoittamalla ettei tämä edusta kirkon kantaa, mutta seuraavana päivänä arkkipiispa itse osoitti, että Räsänen sittenkin edustaa kirkon kantaa.

Seksuaalisuus on niin merkittävä osa ihmisyyttä, että sitä jos mitä pitää lähimmäisen kunnioittaa. Seksuaalisuus ei ole aate tai ideologia, eikä tietenkään uskonto. Kaikkia kolmea viimeksi mainittua pyritään sananvapauden avulla suojelemaan ja niitä opetetaan kunnioittamaan.

Jos uskontoa tai aatetta ulkopuolelta kritisoidaan, vaikka aiheestakin, moni uskova siitä helposti loukkaantuu. Sitten nämä loukkaantujat eivät hämmästele lainkaan sitä, jos joku loukkaantuu siitä, että hänen seksuaalista suuntautumistaan pidetään sairautena tai kehityshäiriönä, jopa syntinä.

Kaikkien vastenmielisin lieveilmiö on ollut eroajien syyllistäminen. Ensin Tampereen piispa ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja loukkaavat homoseksuaalien ihmisarvoa ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta suorassa tv-lähetyksessä. Kun ihmisoikeuksia kannattavat ihmiset sitten vetävät tästä johtopäätökset ja valitsevat kirkosta eroamisen, tätä päätöstä ei moni halua kunnioittaa. Sen sijaan näitä ihmisiä – kuten Jani Toivolaa – syyllistetään entistä enemmän. ”Vain jäsenenä voit vaikuttaa!”, ”eroaminen on epäloogista!”.

Tai ”eroajat ovat joukkohysterian vallassa”, kuten uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Hannu Koskinen loihe lausumaan.

Mutta jos ja kun kirkon virallinen kanta, mikäli arkkipiispaa on uskominen, on suurin piirtein sama kuin piispa Revolla ja puheenjohtaja Räsäsellä, niin varmasti oikeampi oletus on se, että ihmisoikeuksia ja ihmisten yhdenvertaista kohtelua kannattavat kristityt eivät yksinkertaisesti enää halua kuulua samaan kirkkoon, samaan seurakuntaan, näiden homoliittojen siunaamista vastustavien tahojen kanssa.

On totta, että kokonaista viisi piispaa on suhtautunut myönteisesti samaa sukupuolta olevien siunaamiseen, mutta näistä kaksi – arkkipiispa Mäkinen ja Porvoon piispa Vikström – vetivät sittemmin sanansa takaisin ja ovat nyt pelkän rukoilemisen kannalla. Tämä tuntuu varmasti monista loukatuista vielä pahemmalta kuin avoin solvaaminen ja ihmisarvon polkeminen.

Millaista on kristillisyys, joka ensin loukkaa, sitten hakee syntipukkeja, sitten syyllistää loukattuja? Miten se sopii Jeesus Nasaretilaisen laupeuden, armon ja lähimmäisenrakkauden sanomaan?

Se on tekopyhää, julmaa, taantumuksellista, epäoikeudenmukaista ja moraalitonta. Se ei mitenkään sovi kristinuskon keskushahmon sanomaan, päinvastoin. Näin ollen on aivan perusteltua – jopa väistämätöntä – että nimenomaan kunnon kristitty eroaa kirkosta, josta on tullut rautakautisia moraaliperiaatteita suojeleva pöhöttynyt instituutio. Instituutio, jonka Jeesus Nasaretilainen olisi varmasti halunnut ennustaa tuhoutuvan maan tasalle ja jonka hän kenties olisi halunnut repiä maan tasalle omin käsin.

13 October 2010

Päivi Räsänen mielipidevaikuttajana ja kristittynä

Ajankohtaisen kakkosen homoillassa tiistaina 12.10. keskusteltiin mm. nais- ja miesparien oikeudesta avioliittoon sekä lasten adoptointiin. Ohjelmassa esiintynyt KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen esitti voimakkaita mielipiteitä, jotka suututtivat kirkon vapaamieliset jäsenet. Seuraavana päivänä, keskiviikkona 13.10., eroakirkosta.fi -nettipalvelun kautta kirkosta erosi kaikkien aikojen ennätysmäärä, 2633 jäsentä.

On mielenkiintoista hieman pohtia eroamisen taustalla olevia syitä. Veikkaisin, että kirkon aidosti suvaitsevaisia jäseniä raivostuttaa ennen kaikkea Räsäsen fundamentalismiin sisältyvä räikeä tekopyhyys, opettaahan Uusi testamentti, että lähimmäistä pitää rakastaa kuin itseään ja kristinusko laajemminkin korostaa armoa, ihmisrakkautta ja suvaitsevaisuutta.

Mutta jos ja kun uskonnollinen fundamentalisti pääsee ääneen, hän vain vetoaa rautakautisiin moraalikäsityksiin, joita Raamattu on pullollaan. Hän rakastaa vain itseään ja omaa fanaattista uskoaan.

Päivi Räsäsen kaltainen kristitty fundamentalisti vetoaa pyhään kirjaansa ja haluaa tehdä rautakautisten moraalikäsitysten pohjalta politiikkaa. Tässä Räsänen ei mitenkään eroa poliittisen islamin kannattajista, joita hän itse julkisuudessa on paheksunut. Tällainenkin on tekopyhää. Päivi Räsäsellä on oma shariansa, joka hänellä on Mooseksen laki. Se periytyy esikristilliseltä ajalta, mutta jo Raamatun Jeesus sitä kannatti. Pienin muutoksin, mutta kannatti kuitenkin.

Koska moraaliopetukset ovat tavattoman sekavia ja keskenään ristiriitaisia, uskovainen valitsee Raamatusta omansa kuin rusinat pullasta. Jokainen luulee tietävänsä, mikä on kirjan lopullinen totuus. Mutta kirjaa kriittisesti lukenut tietää, ettei siinä ole totuuden häivääkään, lopullisuudesta puhumattakaan. Raamattu on pikemminkin peili, josta uskovainen näkee oman kuvansa. Räsäsen raamattukäsitys ei ole kaunis. Onneksi valtaosa nykykristityistä näkee kirjassaan kauneutta, rakkautta ja suvaitsevaisuutta. Armoa.

Mikäli vapaamieliset, aidosti liberaalit ja suvaitsevaiset kristityt eroavat kirkosta Räsäsen kaltaisten fundamentalistien vuoksi, jäävät kirkkoon lopulta vain kaikkein vanhoillisimmat. Silloin väistämättä toteutuu kirkon ja valtion ero, koska valtiota ei enää 2000-luvulla voi perustaa rautakautisille moraaliperiaatteille.

Ihmisoikeudet, joita sekulaari humanismi on kannattanut jo pitkään, ovat ajaneet ohi luterilaisen kirkon markkinoiman moraalin. Ellei kirkko kykene rakkauteen, armoon ja suvaitsevaisuuteen, se kuihtuu. Näyttää siltä, että se tosiaan kuihtuu, hiipuu hitaasti pois. Päivi Räsänen puolestaan mittauttaa barbaaristen moraalikäsitystensä suosion seuraavissa eduskuntavaaleissa keväällä 2011.

Veikkaan, että huonosti käy. Toivon, että kristillisdemokraateille käy vaaleissa mahdollisimman huonosti. Toiveeni kannalta näyttää erittäin hyvältä, kiitos Päivi Räsäsen rautakautisen laupeuden sanoman.