Helsingin Sanomat 28.8.2008
Osoittaakseen kristinuskon olevan kulttuurisessa hegemonia-asemassa, dosentti Pekka Särkiö esitti mielipidesivulla (HS 26.8.2008) tilastoja uskonnollisuudesta ja uskonnottomuudesta. Tilastot kuitenkin riippuvat kysymyksenasetteluista ja eri tutkimuksissa on saatu erilaisia prosentteja ateistien määrästä.
Kirkkoon kuuluvien joukossakin on ateisteja. Myös moni teologi on käytännössä hyvin lähellä ateismia, koska tieteellinen maailmankuva on länsimaissa nopeasti korvannut varhaisemman uskonnollisen todellisuuskäsityksen. Tiede, kriittisyys ja valistus ovat onneksemme purreet ja edelleen purevat rautakaudelta perityviin yliluonnollisiin uskomuksiin.
Toivottavasti yksikään nykyteologi ei usko kirjaimellisesti evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirkon uskontunnustukseen, vaikka papin pitääkin virkansa puolesta allekirjoittaa niiden sisältämät hurjat väitteet vielä tänäkin päivänä.
Särkiö kirjoitti lapsen oikeudesta uskonnolliseen elämään. Hän ei problematisoinut yksilön uskonnonvapautta, vaan otti annettuna vanhempien oikeuden siirtää omat yliluonnolliset uskomuksensa herkässä iässä olevalle lapselle.
Miksi tällainen erivapaus annetaan vailla rationaalisia perusteita olevien uskonnollisten väitteiden esittämiselle, mutta samaan aikaan kouluopetus pyrkii kasvattamaan lapsesta tosiasioita ja asianmukaisesti perusteltuja arvostuksia kunnioittavan kansalaisen?
Jokainen lapsi on syntyjään ateisti, kunnes vanhemmat tai muut auktoriteetit siirtävät hänelle omat uskonnolliset käsityksensä. Kasvuiässä oleva ihminen ei vielä osaa kyseenalaistaa hänelle esitettyjä yliluonnollisia väitteitä. Toimiva demokratia kuitenkin edellyttää itsenäiseen ajatteluun ja auktoriteettien haastamiseen kykeneviä yksilöitä.
Jo esikoulu- ja päiväkotiopetuksessa lapsia pitäisi kasvattaa yleiseen kriittisyyteen ja rationaalisesti perusteltuun suvaitsevaisuuteen. Yksilönvapauteen täytyy sisältyä myös oikeus olla vapaa auktoriteettien perusteettomien uskomusten tuputtamisesta.
Vasta itsenäiseen mielipiteenmuodostukseen kykenevänä aikuisena ihminen voi aidosti valita eri uskomusten välillä ja vasta silloin hänen vakaumustaan voi perustellusti kunnioittaa.
Pakottamalla tai painostamalla hankittu uskonnollisuus ei ole suvaitsemisen arvoista.
Jussi K. Niemelä
Puheenjohtaja,
Vapaa-ajattelijain liitto
