A-studion homoillan nostattama kohu ei ota laantuakseen. Eroaalto on jatkunut ja jopa kiihtynyt, kirkosta on homoillan jälkimainingeissa eronnut jo yli 25 000 ihmistä.
Ilmiö on tietenkin herättänyt kiivasta keskustelua myös kirkon piirissä, aiheestakin. Arkkipiispa Mäkinen sanoutui ensin irti Päivi Räsäsen edustamasta kannasta, mutta muutti sitten mielensä ja kertoi eilen A-studiossa, että samaa sukupuolta olevien siunaaminen ei ole ajankohtaista. Ensin arkkipiispa siis teki Räsäsestä syntipukin, ilmoittamalla ettei tämä edusta kirkon kantaa, mutta seuraavana päivänä arkkipiispa itse osoitti, että Räsänen sittenkin edustaa kirkon kantaa.
Seksuaalisuus on niin merkittävä osa ihmisyyttä, että sitä jos mitä pitää lähimmäisen kunnioittaa. Seksuaalisuus ei ole aate tai ideologia, eikä tietenkään uskonto. Kaikkia kolmea viimeksi mainittua pyritään sananvapauden avulla suojelemaan ja niitä opetetaan kunnioittamaan.
Jos uskontoa tai aatetta ulkopuolelta kritisoidaan, vaikka aiheestakin, moni uskova siitä helposti loukkaantuu. Sitten nämä loukkaantujat eivät hämmästele lainkaan sitä, jos joku loukkaantuu siitä, että hänen seksuaalista suuntautumistaan pidetään sairautena tai kehityshäiriönä, jopa syntinä.
Kaikkien vastenmielisin lieveilmiö on ollut eroajien syyllistäminen. Ensin Tampereen piispa ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja loukkaavat homoseksuaalien ihmisarvoa ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta suorassa tv-lähetyksessä. Kun ihmisoikeuksia kannattavat ihmiset sitten vetävät tästä johtopäätökset ja valitsevat kirkosta eroamisen, tätä päätöstä ei moni halua kunnioittaa. Sen sijaan näitä ihmisiä – kuten Jani Toivolaa – syyllistetään entistä enemmän. ”Vain jäsenenä voit vaikuttaa!”, ”eroaminen on epäloogista!”.
Tai ”eroajat ovat joukkohysterian vallassa”, kuten uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Hannu Koskinen loihe lausumaan.
Mutta jos ja kun kirkon virallinen kanta, mikäli arkkipiispaa on uskominen, on suurin piirtein sama kuin piispa Revolla ja puheenjohtaja Räsäsellä, niin varmasti oikeampi oletus on se, että ihmisoikeuksia ja ihmisten yhdenvertaista kohtelua kannattavat kristityt eivät yksinkertaisesti enää halua kuulua samaan kirkkoon, samaan seurakuntaan, näiden homoliittojen siunaamista vastustavien tahojen kanssa.
On totta, että kokonaista viisi piispaa on suhtautunut myönteisesti samaa sukupuolta olevien siunaamiseen, mutta näistä kaksi – arkkipiispa Mäkinen ja Porvoon piispa Vikström – vetivät sittemmin sanansa takaisin ja ovat nyt pelkän rukoilemisen kannalla. Tämä tuntuu varmasti monista loukatuista vielä pahemmalta kuin avoin solvaaminen ja ihmisarvon polkeminen.
Millaista on kristillisyys, joka ensin loukkaa, sitten hakee syntipukkeja, sitten syyllistää loukattuja? Miten se sopii Jeesus Nasaretilaisen laupeuden, armon ja lähimmäisenrakkauden sanomaan?
Se on tekopyhää, julmaa, taantumuksellista, epäoikeudenmukaista ja moraalitonta. Se ei mitenkään sovi kristinuskon keskushahmon sanomaan, päinvastoin. Näin ollen on aivan perusteltua – jopa väistämätöntä – että nimenomaan kunnon kristitty eroaa kirkosta, josta on tullut rautakautisia moraaliperiaatteita suojeleva pöhöttynyt instituutio. Instituutio, jonka Jeesus Nasaretilainen olisi varmasti halunnut ennustaa tuhoutuvan maan tasalle ja jonka hän kenties olisi halunnut repiä maan tasalle omin käsin.
