Pyhä ja profaani

Vain Pahe valittaa, kun se paljastuu, ja puhuu skandaalista, kun sen kimppuun hyökätään. -Markiisi de Sade

Mitä mieltä oikeasti olen Raamatusta ja pornosta, niiden vaihtamisesta toisiinsa?

Olin mukana Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n runsaasti huomiota herättäneessä ja edelleen paheksutussa tempauksessa kesäkuun alussa vuonna 2010. Vaihdoimme uskonnollista kirjallisuutta lahjoituksena saamiimme pornolehtiin ja -elokuviin. Kampanja keräsi runsaasti julkisuutta ja jakoi ihmiset melko jyrkästi puolustajiin ja vastustajiin – kuten Vapaa-ajattelijoiden kampanjat aina.

Myös muutama äärilaidan vapaa-ajattelija vastusti tempaustamme, koska pornon jakamisen pelättiin vahingoittavan vapaa-ajattelijain mainetta. Tapainturmeluksen pelko on muutaman kiihkeän ateistin sydäntä lähellä. He pelkäävät jatkuvasti, eri syistä, oman maineensa menettämistä. Toki he vetosivat kaikkien ateistien ja vapaa-ajattelijoiden maineeseen, kuten aina kun on kyse oman nurkkakuntaisen näkemyksen legitimoimisesta epämääräiseen massaan viittaamalla. Näinhän uskonnoissakin toimitaan.

Yksi tärkeimmistä syistä vastustaa tempausta joillekin vapaa-ajattelijoille oli varmasti se, että heille ateismista on tullut uskonnon korvike. Toisin sanoen näitä ateisteja loukkasi se, että eräät heidän mielestään vääräuskoiset vapaa-ajattelijat pilkkasivat heidän ateistista vakaumustaan samaistamalla ateismin pornomyönteisyyteen.

Luulisin, että näiden henkilöiden vastarinnassa oli pääasiassa kyseessä pornon pelko, pornografian oletettu moraalittomuus – käsitys, joka on nykyisin joko uskonnoista tai feminismistä peräisin. Heidän mielestään pornossa on jotain epäeettistä, likaista, jopa saastaista. Koska porno on yhteiskunnassa stigmatisoitu edellä mainittujen moralistien toimesta, eräät vapaa-ajattelijat häpeävät pornon liittämistä ateismiin, jonka he kokevat uskonnokseen tai siihen rinnastettavaksi vakaumukseksi.

Sen sijaan, että häpeilijät analyyttisesti ja kriittisesti yrittäisivät purkaa pornoon aivan aiheetta liitettyjä negatiivisia leimoja, he ottavat ne itsestäänselvyytenä. Porno ei kuitenkaan liity ateismiin tai mihinkään muuhunkaan katsomukseen. Porno on katsomusneutraali asia, kuten valtionkin tulisi olla.

Huonoimman kuvan itsestään antoi Vapaa-ajattelijain liiton johtoelimissä tätä kirjoittaessani toimiva henkilö, jonka nimen jätän hienotunteisesti mainitsematta. Hänen toimintansa tapauksessa kuvaa sitä hysteriaa, joka pornon tabuluonteen ympärille helposti roihahtaa. 

Kyseinen mies on entinen taistolainen, toki edelleen ankara kommunisti, joka on löytänyt uuden henkisen kodin Vapaa-ajattelijain liitosta. Hän oli tuolloin Helsingin Vapaa-ajattelijain hallituksen kokouksessa ainoa, joka äänesti pornotempausta vastaan. Yksi jäsen, yksi ääni. Kyseisen henkilön ääni jäi yksin. Tämä sai hänet raivoihinsa. 

Mies päätti käynnistää pornonvastaisen jihadin ja ryhtyi saman tien alatyylisesti liiton sähköpostilistoilla solvaamaan kampanjaa sekä sen järjestäjiä, ja vetosi liiton korkeimpiin elimiin, hallitukseen ja valtuustoon, vaikka näillä ei ole sanan sijaa paikallisyhdistysten toiminnassa. Samoin kyseinen fanaatikko kehitteli tempauksen järjestämisestä erilaisia salaliittoteorioita sekä ivasi kampanjan ideoijia ja toteuttajia vapaa-ajattelijan sähköpostikeskustelulistalla ja muuallakin internetissä.

Mies jatkaa pornonvastaista ristiretkeään edelleen. Vuoden 2012 joulukuussa hän vielä paheksui tempausta eräässä suuressa sanomalehdessä ja esitti kirjoituksessaan salaliittoteorioitaan. Hän ei siis vielä vuosien jälkeenkään ole kyennyt nielemään tappiotaan eikä sen aiheuttamia traumoja.

Mainitun henkilön toiminta aiheutti sen, että minä, liiton istuva puheenjohtaja, erosin kokonaan sähköpostilistalta, samoin moni muu maltillinen ja rationaalinen henkilö. Mies sai keskustelulistan moderaattorilta varoituksen, koska niin moni koki kirjoittelun törkeäksi ja henkilöön käyväksi. Hän jatkoi sitä varoituksesta huolimatta ja jatkaa varmasti edelleen. Onhan hän nykyään liiton johtopaikoilla.

Pahin vaikutus oli kuitenkin se, että Helsingin Vapaa-ajattelijain hallituksesta lähtivät kaikki aktiivisimmat toimijat kokonaan seuraavassa vuosikokouksessa, minun lisäkseni kaksi keskeistä aktiivia. Yhden miehen demokratianvastainen ja asiaton mustamaalailu siis ajoi yhdistyksen innovatiivisimmat voimat kokonaan pois toiminnasta. Hallituksen kokouksissa hän on toisinaan jopa uhannut riitakumppaniaan kunnianloukkaussyytteellä joidenkin naurettavien pikkuriitojen vuoksi. Pornokampanja sai taas kerran hänen todellisen karvansa esiin.

Sattumaa tai ei, myöhemmin samainen henkilö kunnostautui sen vastustamisessa, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäminen jollakin tavalla yhdistettäisiin vapaa-ajattelijain toimintaan. Tämä suututti viimeisetkin pornokampanjassa mukana olleet yhdenvertaisuuden puolesta taistelevat ihmisoikeusaktivistit, jotka nyttemmin edistävät ihmisoikeuksia taantumukselliseksi ja fanaattiseksi koetun Vapaa-ajattelijan liiton ulkopuolella.

En kirjoita tässä sen enempää tempauksen tavoitteista ja motiiveista. Niitä olen käsitellyt julkisuudessa ja kirjoissani jo tarpeeksi. Todettakoon vain, että olimme ajan hermolla: Päivi Räsänen osoitti seuraavana syksynä television Ajankohtaisen kakkosen homoillassa, miten uskontoa käytetään edelleen rajoittamaan yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaikka kyseinen yksilö ei edes tunnustaisi Räsäsen uskontoa, kristinoppia. Kristinusko, kuten hindulaisuus, islam tai juutalaisuus, taipuu siis totalitarismiksi, ja juuri sitä kampanjassamme vastustimme.

Tempaus oli katutasolle viety seksuaalioikeuksien yleismaailmallinenjulistus, vapaahenkisen humanismin manifesti. Lisäksi kampanjassa mukana olleille porno on normaali asia, johon voi terveen aikuisesti suhtautua kuten iltapalan syömiseen – miksei kuten pyhän ehtoollisenkin nauttimiseen. Porno on syötävän hyvää, virvoittavaa kuin vuosikertaviini.

Sananen pyhästä ja sen loukkaamisesta

Rehellisesti sanoen en usko, että maailmassa on ihmistä, jonka mielestä länsimainen porno on pyhä asia. Raamattu sijaan on miljoonille yksilöille pyhä kirja. Moni, joka katsoo pornoa, lukee myös Raamattua. Raamatussa jonkin verran seksiä, enemmän kuitenkin väkivaltaa. Sen sijaan kristittyjen pyhässä kirjassa on runsaasti moraalisia säädöksiä seksuaalikäyttäytymisen rajoittamiseksi. Myös onanointi ja homoseksuaalisuus ovat Raamatun mukaan syntiä. Kiivaimmat kristityt ajattelevat edelleen näin.

Pornoa puolestaan käytetään varmasti eniten juuri masturboimiseen. Se on normaalia inhimillistä toimintaa, jossa ei ole mitään pahaa. Masturboiminen kuuluu elämään; kaikki terveet ihmiset masturboivat tai ovat nuorena masturboineet.

Seksuaaliseen vapaamielisyyteen enemmän tai vähemmän kielteisesti suhtautuvissa uskonnoissa on nykyään paljonkin eroa, joskin fundamentalistit ovat kaikissa samanlaisia. Joka tapauksessa islamin pilkkaaminen ja jopa arvosteleminen on nykyään huomattavasti vaarallisempaa kuin kristinuskon, juutalaisuuden tai hindulaisuuden. Muslimifundamentalistit eivät epäröi hyökätä pilkkaajiensa kimppuun ja tappaa näitä. Näyttää siltä, että uskonnon pyhyyttä on islamissa tällä hetkellä helpompaa loukata kuin muissa uskonnoissa.

Saimme vaihdossa kaksi Koraania. En tiedä, loukkasimmeko muslimien tunteita. Paikalla näkyi vain muutama islamin uskoa tunnustava henkilö. He eivät osoittaneet minkäänlaista aggressiota vaan olivat mieltään osoittavien kristittyjen rinnalla, näihin verrattuna, erittäin rauhallisia. Kristityt näet demonstroivat tuohtumustaan väkevästi. Herran sanaa levitettiin megafonilla ja puolestamme rukoiltiin lähituntumassa.

Vertailun vuoksi on todettava, että poliittisten ideologioiden joukossa perussuomalaiset ovat loukkaantumisherkkyydessä muslimifanaatikkojen tasolla: mikä tahansa arvostelu tai nimittely herättää joissakin perussuomalaisissa kansanedustajissa ja heidän kannattajissaan silmitöntä raivoa. Vielä ketään ei onneksemme ole tapettu, vasta uhattu. Tuntuukin siltä, että perussuomalaisten melkoinen osa suhtautuu poliittiseen ideologiaansa, kansallismielisyyteen, uskonnon kaltaisella tunteella. Perussuomalaisille he itse ovat pyhä instituutio.

Katolinen kirjailija Antti Nylén on eräässä esseessään maininnut, että Helsingin Vapaa-ajattelijain tempaus olisi ollut kirjarovio Kolmen sepän patsaalla. Tästä ei kuitenkaan ollut kyse. Media oli jostain saanut käsityksen, että aioimme polttaa Raamatut, jotka vaihdossa saimme. Tämä olisi sivumennen sanoen ollut ainakin Tampereen seurakunnan internetsivujen ohjeen mukaista: Raamatut, joille ei ole käyttöä, pitää seurakunnan mukaan hävittää nimenomaan polttamalla. Meidän tarkoituksemme oli lahjoittaa ne Helsingin yliopiston teologiselle tiedekunnalle opetuskäyttöön. En tiedä, lahjoitettiinko ne sinne lopulta, koska erosin vapaa-ajattelijoista ennen sitä.

Seurakunnalle pyhä kirja pitää siis seurakunnan itsensä mukaan hävittää polttamalla. Sen sijaan kirjan vapaaehtoinen vaihtaminen pornoon suututti monet uskovat ja uskonnottomat. Miksi?

Kristityt fundamentalistit kiihottamassa kansanryhmää toista kansanryhmää vastaan

Kuten todettua, paikalla oli fanaattisia kristittyjä osoittamassa mieltä sankoin joukoin. Keskustelin monen kanssa; jokainen vuorollaan tuomitsi haureuden, homoseksuaalisuuden ja pornon. Jo näistä keskusteluista huomasin, että tempauksemme oli tarpeellinen ja osui maaliinsa.

Paikalla kävi myös somalitaustainen musliminainen, jota eräs kristitty mieshenkilö yritti kiihottaa vihaan meitä vastaan – olimmehan saaneet vaihdossa pari Koraaniakin. Nainen ei kiihottunut, koska keskustelin hänen kanssaan asiallisesti ja kerroin, ettei Koraanin meille tuonut mieshenkilö ollut muslimi vaan kantasuomalainen ateisti. Naisen mielestä emme loukanneet muslimeja. Musliminaisen pienelle lapselle annoimme vielä Darwin-kalan kuvalla varustetun rintanapin. Olisi hienoa, jos lapsi hieman vanhempana ymmärtäisi, että evoluutio on totta. Se on rintamerkin sanoma.

Otimme muistoksi tilaisuudesta hauskoja valokuvia, joista eräissä kampanjastamme vastaava moraalifilosofi Tommi Paalanen, Sexpo-säätiön puheenjohtaja, piti toisessa kädessään Koraania, ja toisessa homopornolehteä, jonka kannessa oli kuva jäykästä peniksestä miehen peräaukossa. Peräaukosta valui spermaa. 

Paikalla ollut kristitty fundamentalistimies näki tämän ja otti itsekin kännykällään kuvia tilanteesta. Kun tiskillemme saapui vähän tämän jälkeen eräs arabilta näyttänyt mies, jota asia selvästi kiinnosti, kyseinen kristitty näytti matkapuhelimellaan ottamiaan kuvia ja yritti kiihottaa arabimiestä vihaan meitä vastaan. Paikalle saapui myös kantasuomalaisen näköinen videokuvaaja ja toinen arabimies, jotka tarkkailivat toimintaamme lähietäisyydeltä ja välillä kävivät Vanhan kuppilan terassillakin kuvaamassa toimintaamme.

Kun kysyin kristityn miehen motiivia kiihotustoiminnalle, hän kertoi, että muslimit ovat fanaattisia, jyrkkiä ja väkivaltaisia – toisin kuin kristityt. Jos muslimit olisivat hyökänneet kimppuumme, miehen mukaan kristityt olisivat tulleet avuksemme. Kristittyjen joukossa oli silti myös pari väkivaltaisemmin käyttäytyvää henkilöä, yksi mies ja kaksi naista. Naisten väkivaltaisuus oli lähinnä verbaalista, mutta mies jopa huusi ja kävi minuun lähes käsiksi. Onneksi tilanne rauhoittui.

Kokoomuslainen eduskunta-avustaja ja laulaja Cata Mansikka-aho oli myös paikalla. Hän on ilmeisesti kristitty, mutta ainakin pukeutumisensa perusteella varsin halukas esiintymään seksikkäänä naisena. Tietääkseni juuri hän teki tempauksestamme tutkintapyynnön. Poliisi jätti sen tutkimatta, vedoten aivan oikein sananvapauteen. Myös tohtorikoulutettava Ilse Paakkinen, joka on sanomalehdissä kovin sanoin arvostellut uusateismia, oli pukeutunut seksikkäästi, vaikka kritisoi myöhemmin julkisuudessa kampanjaamme voimakkaasti. Paakkinen on ilmeisesti kuitenkin sen verran liberaali, ettei katsonut meidän syyllistyneen rikokseen.

On mielenkiintoista miettiä, miksi ihmeessä olisi rikollista vaihtaa vapaaehtoisesti uskonnollista kirjallisuutta pornoon. Jokainen uskonnollista kirjallisuutta vaihdossa tuonut teki sen omasta halustaan; kaikki olivat aikuisia ja muutenkin täysipäisiä ihmisiä. Mielenosoittajien joukossa sen sijaan oli yksilöitä, joiden täysipäisyys on vähintään kyseenalaista. Pari vaikutti suoraan sanoen seinähullulta.

Kuulin myöhemmin, että paikalla olleet kristityt naiset olisivat väittäneet meidän jakaneen lapsille pornoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Helsingin Vapaa-ajattelijain tuolloinen varapuheenjohtaja, ihmisoikeusaktivisti Tarja Koivumäki kysyi jopa muutaman kerran henkilöllisyystodistuksen, kun vaihtaja oli selvästi alaikäisen näköinen. Paikalla tietenkin pyöri jonkin verran alaikäisiä, mutta he olivat kristittyjen omia lapsia, joita kristityt itse toivat vaihtotiskin lähelle. Jos lapset näkivät pornoa, se oli siis heidän vanhempiensa syy.

Huumori vs. dogmatismi

Olen verrannut tempaustamme 1960-luvun Vanhan ylioppilastalon valtaukseen. Meillä ei kuitenkaan ollut laajempia poliittisia tavoitteita, eikä kukaan tempauksessa näkyvästi mukana ollut edes lukeudu vasemmistoon (kuten todettua, tempausta vastusti fanaattisimmin entinen taistolainen, joka on edelleen kova kommunisti, mutta pornon suhteen kuin yhdysvaltalainen republikaanikonservatiivikristitty tai iranilainen ajatollah); halusimme vain nostaa esille uskontoihin sisältyvän yksilön seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvan vallankäytön. 

Onneksi suurin osa ihmisistä suhtautui tapahtumaan huumorilla, koska huumorimielellä olimme tietenkin liikkeellä. Vakavillakin asioilla on syytä leikkiä, jos sillä edistetään keskustelua ihmisoikeuksista. Tavoitteemme oli klassisen milliläisen liberalismin mukainen ja tapahtuman järjestämiseen osallistuneet ovat yleisesti ottaen liberaaleja henkilöitä sekä poikkeuksetta ihmisoikeusaktivisteja.

Kuitenkin Raamattu monelle vakava asia, kuolemanvakava. Pyhän kirjan opeista on riidelty ja käyty sotia. Niiden pohjalta on murhattu sekä poltettu ihmisiä, valloitettu alueita ja alistettu kansoja. Sama pätee tietenkin Koraaniin.

Porno on tässä suhteessa kuivilla. Pornossa ei ole oppeja, joista voisi riidellä samassa mielessä kuin uskonnollisista teksteistä.

Silti yhden mielestä porno alistaa naisia, toisen mielestä miehiä. Tietääkseni pornoteollisuudessa miehet saavat huonompaa palkkaa kuin naiset, mutta ehkä tätä jonkun mielestä kompensoi se, että nainen varsinkin tiettyjen feminististen teorioiden mukaan esineellistetään halun kohteeksi. Minusta naista ei pornossa esineellistetä sen enempää kuin miestä – näkemäni pornofilmit kuvaavat yleisimmin juuri poikkeuksellisen aktiivisia naisia, jotka haluavat olla seksuaalisesti aloitteellisia ja maksimoida nautintonsa. Mielestäni tämä on juuri sitä, mistä feministit ovat vuosia puhuneet: naisen emansipaatiota ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Joka tapauksessa pornolla ja pyhillä teksteillä on paljon yhteistä. Liittyväthän ne ihmisen seksuaalisuuteen ja seksi on asia, joka kiinnostaa, herättää keskustelua ja kuumentaa tunteita. Uskovan mielestä porno voi olla syntiä tai vähintään tapainturmelusta. Jonkun mielestä porno ei ole samalla tavalla henkistä ja syvällistä kuin uskonto. Seksuaalinen nautinto voi kuitenkin joissain uskonnoissa olla henkisyyden korkein huippu. 

Patriarkaaliset uskonnot, niin sanotut Abrahamin uskonnot, juutalaisuus, kristinusko ja islam, ovat yleisesti ottaen melko seksuaalisuuskielteisiä. Niissä myös tuomitaan homoseksuaalisuus ja avioliiton ulkopuoliset suhteet.

Raamattu koostuu teksteistä, jotka ovat peräisin rautakaudelta. Vanhimmat ovat yli kolmen tuhannen vuoden ikäisiä. Uuden testamentin tekstit on kirjoitettu ajanlaskun alun jälkeen. Nekin ajoittuvat kaikki rautakaudelle, siten, että viimeisimmät tekstit ovat peräisin vaihtelevien arvioiden perusteella noin 100-luvun puolivälistä. Nykyiseen muotoon Raamattu kanonisoitiin 390-luvun kirkolliskokouksissa. 

Aikahaarukka on siis noin 1000 eaa. – 150. Raamatun käsitykset ovat peräisin tältä ajalta tai osa vielä varhaisemmalta ajalta. Tämä pätee tietenkin myös Raamatun sisältämiin käsityksiin ihmisen seksuaalisuudesta. Ne ovat siis jo pitkään olleet aikansa eläneitä.

Uskon luonne

Uskova tulkitsee aina pyhää kirjaansa omien tarpeidensa ja mieltymystensä pohjalta. Samoin joillekin Raamatun tai Koraanin sana on todella pyhää. Kirjaimellisesti kumpaakaan tekstikokoelmaa ei silti voi ottaa, se on mahdotonta. Sen sijaan fundamentalisti ottaa sanan mahdollisimman kirjaimellisesti, ainakin uskottele itselleen, että ottaa, kykenee ottamaan ja että se on oikein: tosiuskovan velvollisuus Valitettavasti juuri nämä ihmiset haluavat lähes poikkeuksetta määrätä myös muiden käsityksiä, ainakin keskeisissä moraalikysymyksissä, kuten seksuaalikäyttäytymisessä. He hakevat mandaattinsa Jumalalta, johon kaikki kuitenkaan eivät usko eivätkä tule uskomaan.

Tässä törmäämme pyhän sanan perustavanlaatuiseen ongelmaan. Sana on ihmisten työtä, lukuisten suullisten traditioiden ja myöhempien aikojen kirjurien muokkaamien versioiden kooste. Jokainen koulutettu teologi tietää, ettei mitään aitoa, autenttista sanaa ole olemassakaan. Kirjuri, joka aikoinaan ensimmäisenä kirjasi suullisen tarinan, muokkasi sitä melkoisella varmuudella. Myöhempi kirjuri kopioi tekstin ja muokkasi sitä samalla, kenties radikaalistikin, omien teologisten käsitystensä pohjalta – tai vahingossa. Ihminen tekee virheitä. Raamatussa on kristillistä tunnustuskirjallisuutta, ei virheetöntä Jumalan sanaa. Silti ymmärrän Päivi Räsäsen kaltaisia fundamentalisteja, jotka ottavat sanan virheettömänä Jumalan sanana juuri siksi, etteivät tiedä tai edes halua tietää totuutta. Tarinat elävät ja muuttuvat, niitä tulkitaan ja aktiivisesti muokataan. Näin Raamattukin vähitellen syntynyt.

Raamattu on tyypillinen uskonnollinen teos siinäkin mielessä, että lukija näkee siinä oman kuvansa. Pyhä kirja antaa kätevästi juuri ne vastaukset, joita uskova sieltä hakee. Jokainen seurakunnan tai uskonyhteisön jäsen tulkitsee tekstejä ryhmäpaineen sekä omien mieltymystensä ja taipumustensa pohjalta. Uskonnoton taas näkee samoissa teksteissä pelkkiä tarinoita: vanhoja, hauskoja, ja joskus kauheita. Ihmiselle, joka ei usko tarinoihin uskonnollisella tavalla, niissä ei ole mitään pyhää. 

Ateistille Koraani ja Raamattu ovat samanlaista vanhaa kirjallisuutta kuin Homeroksen eeppiset runoelmat Ilias ja Odysseia.

Pornon fiktiivisyydestä: nöyrät perivät maan?

Porno tietenkin eroaa pyhistä teksteistä jo siinä, että kuvat on tehty kiihottamaan. Mielikuvitusta ei juuri tarvita, vain samaistumista johonkin päähenkilöön, tai jos kuvassa pelkästään yksi ihminen, kenties hekumointia siitä, että itse olisi kuvassa esiintyvän henkilön kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Pornokin on tarinaa, fiktiota. Sana ”pornografia” tarkoittaa porttojen kirjoituksia. Kirjoitukset ja kertomukset voivat kiihottaa ihmistä seksuaalisesti siinä missä kuvatkin. Elokuva, striptease-esitys, liveakti – kaikki tämä on fiktiota, näytelmää. Porno ja Raamattu muistuttavat tässä toisiaan: ne esittävät tapahtumat ikään kuin totena, vaikka ne eivät ole totta. Ne ovat kuvia, symboleja.

Oikeastaan pornon rajaaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Erotiikkaa pidetään yleensä pehmopornona tai ainakin hyväksyttävämpänä kuin mekaaniseksi ja rahvaanomaiseksi koettu porno. Kova porno joka tapauksessa riisuu ihmisen täysin alasti, kaikki näytetään, räikeässä valossa. Intimiteettisuoja katoaa ja sen myötä porno voi tehdä katsojansa nöyräksi. 

Kuten tiedetään, Raamattu saarnaa nöyryyden keskeisestä merkityksestä uskolle. Näin ollen seurakunnan kannattaisi vakavasti harkita pornoa pyrkiessään nöyryyteen Jumalan ja toistensa edessä.

Luulisin, että jos kirkkoyhteisö, seurakunta, laitettaisiin ahtaaseen tilaan alasti katsomaan kovaa pornoa muutamaksi tunniksi, heistä tulisi nöyrempiä toisiaan kohtaan kuin kymmenessä jumalanpalveluksessa vaatteet ja hurskas julkisivu päällä yhdessä kuunneltujen saarnojen seurauksena. Ihminen on pornon edessä aseeton – varsinkin, jos hänellä on jotain salattavaa, jotain hävettävää. 

Tässä suhteessa pornossa on äärimmilleen viety egalitaarinen eetos. Katsoja pakotetaan tasa-arvoiseksi, jos kokemus on yhteinen eli katsojat yhdessä samassa tiiviissä tilassa: pornon katselu kattolamppujen loisteessa isossa joukossa, jossa on vieraita ja tuttavia, ystäviäkin, voisi tehdä hyvää monelle hierarkkiselle yhteisölle; ihminen ihmisenä, seksuaalisena eläinlajina, henkilönä, ilman julkista roolihahmoa, vailla keisarin uusia vaatteita. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän linnan juhlissa pitäisi tanssimisen ja boolin juomisen asemesta katsella kovaa pornoa. Miksei myös hallituksen budjettiriihessä.

Pornon kasvatukselliset mahdollisuudet

Pornosta moralisoidaan niin paljon, että sen kasvatukselliset mahdollisuudet unohtuvat. Tosiasia on, että suurin osa nykynuorisosta on katsonut tai katsoo pornoa säännöllisesti. Toista se oli minun nuoruudessani, kun oli vain rakeiset ja huonolaatuiset VHS-kopiot. Nyt on HD-DVD:t, bluerayt ja internet. Pornoa saa rajattomasti ilmaiseksi internetistä.

Nuoruudessani 1980-luvulla Suomessa eli Kekkosslovakiassa vallitsi ankara neuvostotyyppinen sensuuri: väkivaltaa, pornoa ja kauhua oli turha videovuokraamoista etsiä. Jos jotain kiinnostavaa sattui löytymään, se oli pätkitty raiskioksi. Juuri kun jotain kriittistä oli tapahtumassa, kuva siirtyi hyppäyksenomaisesti kohtaukseen, jossa täti ja setä istuivat käsi kädessä vaatteet päällä. Se oli ahdasmielisyyden ja patoutuneisuuden aikaa. Kunnon tavara piti hommata ulkomailta tai hankkia huonoina VHS-kopioina. Tai kuvitella itse pätkityt kohdat.

Kun tässä kirjoitan pornosta, tarkoitan laillista pornoa, aikuisviihdettä, jossa esiinnytään vapaaehtoisesti ja siitä maksetaan palkkaa. Näyttelijät on testattu HIV:n varalta ja muutenkin toiminta on ammattimaista sekä eettistä. Tuomitsen jyrkästi laittoman pornon, etenkin lapsi- ja eläinpornon. Eläinpornoa ei ole suoranaisesti Suomen rikoslaissa kriminalisoitu, mutta sen pitäisi olla. Hyväksyn kuitenkin sellaisen eläinpornon, joka on piirrettyä, koska siinä ei tietenkään laiteta eläimiä tilanteisiin, joissa ne voivat kärsiä tai tuntea olonsa kohtuuttoman epämukavaksi. Ja jos joku pedofiili piirtelee kotonaan lapsista pornografisia kuvia ja masturboi, eikä loukkaa ainuttakaan elävää lasta, hyväksyn senkin.

Laillinen kova porno on suorastaan erinomaista opetusmateriaalia rakastelun jaloon taitoon. Pornoelokuvien ja lehtien sekä tietysti internetistä löytyvien valokuvien avulla seksistä kiinnostunut nuori oppii lukuisia keinoja tuottaa itselleen ja partnerilleen, tai partnereilleen, mielihyvää. Jos, siis koska, seksin tarkoitus on tuottaa seksiä harrastaville mielihyvää, on paras koulu harjoittelun ohella – ja tietenkin ennen tositoimia – katsella mahdollisimman paljon laadukasta pornoa.

Parhaimmillaan pornon fiktiosta voi tehdä todellisuutta. Parisuhde tai polyamorinen suhde saa vauhtia kunnon opetusmateriaalista. Pornoelokuvien suorituksiin pystyy kyllä, jos vain harjoittelee ahkerasti. Seksin pitää olla hauskaa, nautinnollisuuden ohella. Pornon paradoksi on se, että kun sitä on tarpeeksi katsellut, sitä ei enää tarvitse katsella. Ellei sitten suhteen piristämiseksi, kuten monet vanhemmat parit tekevät. Porno kelpaa sekä opetteluun että kertaukseen. Kertaus on opintojen äiti.

Pornon lohdullinen ja vapauttava sanoma

On totta, että Raamatun lueskelu voi tiettyyn rajaan asti lohduttaa ahdistunutta ja yksinäistä ihmistä. Kuitenkin on olemassa perustavanlaatuisia tarpeita, joita Raamattu ja Koraani eivät mitenkään kykene tyydyttämään. Porno auttaa niihin. 

Yksinäinen ihminen voi katsoa pornoa ja fantisoida, masturboida, ja näin edistää seksuaaliterveyttään sekä nostaa itsetuntoaan. Hän voi harjoitella elokuvien avulla yksinään, tositapaamisen varalle: opiskella asentoja ja hyväilytekniikoita.

Tutkimuksissa on havaittu, että pornon katselu saattaa vähentää ja ennaltaehkäistä raiskauksia. Tämän ymmärtää maalaisjärjelläkin. Porno on oivallinen tapa purkaa paineita. Tämä pätee varmasti sekä naisiin että miehiin. Masturboiminen on tervettä ja normaalia – porno on kerrassaan oivallinen apuväline masturboimiseen.

Katolista kirkkoa ja koko maailmaa järkyttäneet pedofiliaskandaalit oltaisiin kokonaan voitu välttää, jos papit, piispat, kardinaalit ja paavit saisivat yksin tai yhdessä katsella pornoa sekä masturboida, miksei myös yhtyä toisiinsa, tai harrastaa oraaliseksiä, jos mieli tekee. 

Apostoli Paavalin rautakautisista parisuhdeohjeista ja morbideista siveysdoktriineista ei totisesti kannata välittää, jos niiden seurauksena kymmenet tuhannet seksuaalisuuttaan vielä hakevat epävarmat lapset ja nuoret joutuvat kärsimään himokkaiden vanhojen miesten ja naisten erilaisista selibaattiperversioista.

Nunnat ovat olleet tässä suhteessa joskus todella sairaita. Armon sisarten tapaus lienee maailmanhistorian shokeeraavimpia. Armon sisaret, irlantilaiskatolinen nunnajärjestö, tarjoutui vuonna 2009 maksamaan pahoinpitelemiensä uhrien tuskista 128 miljoonan euron korvaukset lahjoittamalla rahat uhreille ja hyväntekeväisyyteen. Vuosikymmeniä jatkuneet nöyryytykset ja muut pahoinpitelyt tapahtuivat nunnien hallitsemissa kouluissa ja orpokodeissa.

Jos nunnien olisi sallittu katsella kovaa pornoa ja masturboida, tai tyydyttää toisensa pornofilmien tapaan vaikkapa laadukkaalla oraaliseksillä ja dildoilla, heidän ei olisi tarvinnut purkaa sairaaksi patoutunutta seksuaalista viettienergiaansa viattomiin lapsiin.

Parasta tietenkin olisi, jos nunnat saisivat vapaasti valita seksikumppaninsa uskontoverien parista sukupuolisen suuntautumisensa mukaan. Munkkeja seksuaalisiin leikkeihin varmasti olisi käytettävissä loputtomiin, kuten pappeja, piispoja, kardinaaleja ja paaveja – tosin vain yksi paavi kerrallaan. Mikä olisikaan heteronunnalle korkeampi kunnia kuin estää paavin synnilliset pedofilia-ajatukset tarjoutumalla tämän kanssa kunnon muhinointiin pari kertaa viikossa?

Tai jos paavi pitää enemmän miehistä, papeille, piispoille, munkeille ja kardinaaleille avautuisi lukemattomia keinoja osoittaa rakkauttaan ja lojaalisuuttaan pyhälle isälle, Jumalan maanpäälliselle edustajalle. Sehän on lähes yhtä suuri kunnia kuin tarjota seksuaalista nautintoa itse Jumalalle. Vain katolisen tradition perverssi seksuaalisuuskielteisyys estää peri-inhimillisen nautinnon näiltä kaavuissa ja hiipoissa hiippailevilta ihmisparoilta.

Naisen seksuaalisuus on sillä tavalla erilaista kuin miehen, että sen tukahduttaminen harvemmin johtaa pedofiliaan. Mies haluaa viettiensä pohjalta yhtyä, penetroida, ja jos naista tai toista miestä ei ole tarjolla, nuori poika saa kelvata. Myös oraaliseksiin katoliset papit ovat poikia pakottaneet.

Nunnien kohdalla tällaiseen ei ole mahdollisuutta. He eivät voi pakottaa nuoria poikia yhtymään heihin fyysisesti tai harjoittamaan oraaliseksiä. Oraaliseksi on vaikeaa ja vaatii varsin paljon harjoittelua. Nunna voisi teoriassa opettaa nuorta poikaa, mutta luullakseni nainen on tässä suhteessa keskimäärin miestä empaattisempi eikä välttämättä edes nauti siitä, jos nuori lapsi nuolee hänen sukupuolielintään. Mies kiihottuu naista nopeammin, naisen seksuaalisuus on yleensä hitaammin syttyvää ja nainen vaatii pitkän esileikin ennen de facto yhdyntää.

Monesta eri seikasta johtuen naisen seksuaalinen turhautuminen purkautuu yleisesti aggressiona, ärtyneisyytenä ja julmuutena. Jos edes masturbaatiota ei sallita, tuloksena voi pahimmillaan olla karkeaa sadistista alistamista. Tällaiseen Armon sisarten vuosikymmeniä jatkunut lasten ja nuorten pahoinpitely viittaa.

Läheskään kaikki uskonnot eivät ole seksuaalisuuskielteisiä. Patriarkaaliset uskonnot kunnostautuvat seksuaalisuuden tuomitsemisessa ja erilaisissa mielivaltaisissa luokitteluissa sekä määräyksissä. Intiassa sen sijaan on kauniita perinteitä, jossa seksuaalisuus on keskeinen osa uskonnollista hurmiota.

Niin sanotut Abrahamin uskonnot – juutalaisuus, kristinoppi ja islam – ovat tuoneet seksuaalisuuskielteisyyden ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisten alistamisen voimalla maailmanhistoriaan. Naisesta on näiden uskontojen opeissa tehty syntinen, paha ja viettelevä: paholaisen kätyri. Pornoelokuvissa seksuaalisesti aktiivinen nainen sen sijaan on sankari. Tässäkin näkyy, että porno tosiasiassa edustaa terveitä arvoja kun taas patriarkaalinen uskonto edustaa seksuaalisessa mielessä silkkaa rappiota ja perversiota.

Pornoelokuvassa nainen saa vapaasti nauttia seksuaalisuudestaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, samaa, trans- ja eri sukupuolta olevien kumppanien kanssa, vaikka monen kumppanin kanssa samaan aikaan. Nainen ei ole objekti eikä mies alista naista pornoelokuvassa. Nainen ottaa mieheltä mitä haluaa ja vaatii sitä. Hän ei tyydy, kunnes saa sen. Tämä on kaunista. Tämä on oikein. Tämä on hyvä.

Kotoiset luterilaisemme eivät onneksi ole yhtä seksuaalisuuskielteisiä kuin katoliset papit, munkit, piispat, kardinaalit, paavit ja nunnat. Ortodokseista yksi tapaus oli syksyllä 2011 julkisuudessa, mutta kyseinen ortodoksi-isä ei enää toimi pappina. Kuitenkin hän ilmeisesti on selibaattinsa vuoksi ajautunut jonkinlaiseen pysyvään ja sairaalloiseen seksimaniaan, joka aiheuttaa käytöstä, jonka moni nainen kokee seksuaalisesti häiritseväksi. Tämä entinen ortodoksipappi on muun muassa lääkäreille eräässä tilaisuudessa puhuessaan vihjannut naistohtoreille, että papinkaavun alla olisi patukkaa tarjolla.

Pakotetun selibaatin morbideiksi pervertikoiksi runtelemille nunnille, munkeille, piispoille, papeille, kardinaaleille ja paaveille tekisi terää muutaman kerran viikossa heittäytyä mielipuolisen seksuaalisen hekuman huipulle ja nauttia dionyysisestä olemassaolon riemusta täysin rinnoin – vaikka keskenään, sekanelinpelissä. Selibaatti on paholaisen juoni sellaiselle, jolla ei ole voimaa itsekieltäymystä kestää. Niitäkin on, jotka voivat elää vuosikausia ilman seksuaalisuuden iloja, mutta se vaatii taistelijan luonnetta. Ne heikommat, joita kiusaus houkuttelee, lankeavat kiusaukseen väistämättä. Ennemmin tai myöhemmin.

Pornon itsetuntoa ja sosiaalisuutta kohottava vaikutus

On kummallista ja oireellista, että joku ylipäätään kehtasi tai kehtaa paheksua Helsingin Vapaa-ajattelijan pornotempausta. Tosiasiat puhuvat kiistatta pornon puolesta kun sitä vertaa Raamattuun, kuten edellä olen osoittanut. Porno johtaa terveeseen seksuaalisuuteen ja vapauttaa ihmisen nauttimaan sekä tuottamaan nautintoa toisille viettiensä pohjalta. 

Vuoden 2012 joulukuun Journal of Sex Research -lehdentutkimuksen mukaan naispornonäyttelijöillä on keskimäärin parempi itsetunto kuin verrokkiryhmällä. Heillä on myönteisempiä tuntemuksia ja enemmän sosiaalisia tukiverkkoja. Mikä merkittävintä, naispornonäyttelijät saavat tutkimuksen mukaan keskimääräistä enemmän seksuaalista nautintoa ja ovat henkisempiä, spirituaalisempia, kuin verrokkiryhmä. 

Raamattu puolestaan kieltää tämän täysin normaalin toiminnan kokonaan monilta ihmisryhmiltä ja uskovat lähes poikkeuksetta tuomitsevat pornon. Pornonvastustajat vetoavat lisäksi yleisesti juuri siihen, että pornossa naiset esineellistetään ja heitä käytetään hyväksi. Mainittu tieteellinen tutkimus antaa täsmälleen päinvastaisen kuvan: porno tekee naisnäyttelijät onnelliseksi. Käyttäjistä puhumattakaan.

Kaikesta patriarkaalisiin uskontoihin sisältyvästä seksuaalisuuskielteisyydestä huolimatta me, tempauksessa mukana olleet, emme halua kieltää ihmisiä lukemasta Raamattua ja Koraania sekä uskomasta niiden oppeihin. Jokaisella on vapaus lukea ja uskoa mitä tahtoo. Meiltä haluttiin kuitenkin tyystin kieltää vastavuoroinen vapaus osoittaa Raamatun ja Koraanin aikansa elänyt suhde seksuaalisuuteen ja sen vastapainoksi välittää kaikille kansoille pornon emansipatorinen evankeliumi.

Pornovastaisuutta esiintyi kenties enemmän vapaa-ajattelijoiden kuin kristittyjen keskuudessa. Nämä hysteeriset vapaa-ajattelijat edustavat vähemmän liberaalia ateismia – itse asiassa he edustavat ankaraa kieltolakimentaliteettia. Pornon ilosanoma on heille kauhistus, kuten mikä tahansa uskonto. Pyhä ja profaani menevät heillä pahasti sekaisin.

Lopuksi

Uskontoja ja vakaumuksia pitää kunnioittaa. Raamattu ja Koraani pitää kuitenkin saada vapaasti vaihtaa pornolehteen tai -elokuvaan aivan samasta syystä: pornoakin pitää kunnioittaa. En ymmärrä, miksi pornoon liitetään niin paljon moralisointia ja paheksuntaa. Pornossa ei ole mitään vikaa, jos se on hyvin ja laillisesti tehtyä. Hyvä porno on kunnioituksensa ansainnut. Porno ei ole tietenkään yleisesti ottaen ole vakaumus saati uskonto, paitsi sitä jyrkästi vastustaville vapaa-ajattelijoille, mutta laatuseksi, rakastava läheisyys, ja tulikuuma intohimo, ovat uskontoon verrattavaa haltioitumista.

Tärkeintä on kuitenkin se, että jos porno on jollekin uskontoon verrattava vakaumus, sitä tulee sellaisena kunnioittaa, ei vastustaa, kuten jokunen vapaa-ajattelija ja suuri osa uskovista tekee. Erityisesti asia on näin siinä tapauksessa, että vapaa-ajattelijalle ateismista on tullut uskonnon kaltainen vakaumus. 

Se, mikä yhdelle on pyhää, voi toiselle olla profaania, ja päinvastoin. Mikä kukaan on kenellekään toiselle sanomaan, että on tätä pyhempi? Kukaan ei lopulta ole toista pyhempi, kaikki ovat yhtä pyhiä tai profaaneja. Riippuu näkökulmasta.