9 June 2008

Kohti neutraalia julkisuuskuvaa

Vapaa Ajattelija 3/2008

Kalevi Hölttä (Vapaa Ajattelija 3/08) epäilee minua oikeistolaisen politiikan edistämisestä ja liiton politisoimisesta Vapaa-ajattelijain liiton islamseminaarissa esittämäni alustuksen perusteella. Lehdessä ollut lyhennetty referaatti oli suppeudessaan kieltämättä sen verran epämääräinen, että tällainen tulkinta on mahdollinen ja kenties jopa perusteltu.

Seminaarissa kuitenkin korostin heti alussa, että tulen kritisoimaan lähinnä omaa puoluettani. Minulle erittäin tärkeitä arvoja ovat liberaali demokratia, universaalit ihmisoikeudet ja globaali etiikka. Puolueeni on ohjelmassaan ilmoittanut kannattavansa juuri näitä päämääriä ja valittaen on todettava, että joiltakin osin koen puolueeni otteen lipsuvan ihmisoikeuskysymyksissä.

Olin seminaarissa tarkoituksella provokatiivinen ja käytin käsitettä ’punavihreä’ lähinnä vääränlaisen suvaitsevaisuuden kritiikkinä. Tarkoitin sitä, että monikulttuurisuuden nimissä ollaan eräiden akateemisten muotivirtausten takia harmillisen usein valmiita ”suvaitsemaan” sellaisia tapoja, joita yleismaailmallisten ihmisoikeuksien näkökulmasta pitäisi voimakkaasti arvostella ja vaatia niiden lopettamista. Mainitsin esimerkkeinä mm. sukupuolielinten silpomisen, kiduttamisen ja sorron. Nämä julmuudet tuntuvat pahalta kaikissa kulttuureissa eikä niitä pidä monikulttuurisuuden nimissä ”suvaita” vain siksi, että ne ovat meidän kulttuuristamme katsottuna eksoottisia tai jonkin uskonnon erityispiirteitä.

Mielestäni Hölttä aiheetta kärjistää kritiikkiäni, koska en suinkaan ”vihaa” punavihreyttä vaan pelkästään kritisoin sitä näiltä osin. En tietenkään tuomitse punavihreää ajattelutapaa kokonaisuutena, vaan ainoastaan vääränlaisen suvaitsevaisuuden eli ns. postmodernin totuus- ja kulttuurirelativismin vaalimisesta. Kyseisen ideologian ylilyönneistä on länsimaisissa yliopistoissa ja yhteiskunnissa yllin kyllin esimerkkejä.

Yhtä voimakkaasti kritisoin Kokoomuksen Jari Viléniä, joka on oikeistolainen, sekä erityisen voimakkaasti kiihkonationalismia eli äärioikeistolaisuutta. Myös näiden tahojen näkemykset ovat mielestäni osoitus punavihreästä kulttuurirelativismista. Toki puolustin sellaisia yksilöitä, jotka pelkästään islamkriittisyytensä vuoksi on leimattu äärioikeistolaisiksi. Problematisoin tällaisen perusteettoman leimaamisen alustuksessani usean esimerkin avulla.

On varsin outoa lukea Höltän väittävän, etten muka kritisoi islamia, vaikka se nimenomaan oli seminaarialustukseni keskeinen sisältö. Arvostelin punavihreän vääränlaisen suvaitsevaisuuden eli ”poliittisen korrektiuden” älyllistä epärehellisyyttä nimenomaan suhteessa islamin nimissä harjoitettuun julmuuteen ja terroriin.

Hölttä myös ohittaa nimeltä mainitsemani Jukka Relanderin, jota voimakkaasti kritisoin islamhymistelystä. Tämä jos mikä osoittaa sen, etten anna puoluepoliittisten seikkojen vaikuttaa rationaalisen, tieteellisen todellisuuskäsityksen edistämiseen. Olen näet Relanderin puoluetoveri.

Olen useassa kirjoituksessa, tilaisuudessa ja yksityiskeskustelussa islamseminaarin jälkeen korostanut sitä, että vapaa-ajattelijoiden tulisi pyrkiä poliittisesti neutraaliin julkisuuskuvaan. Olisi äärimmäisen tärkeää, että valistuksen arvoja voitaisiin edistää yhtenä rintamana, yli puoluerajojen. Tällaista vapaa-ajattelua olen aina kannattanut ja tulen aina kannattamaan. Olen siis mainitussa asiassa Höltän kanssa täysin samoilla linjoilla.