Helsingin Sanomat, keskiviikkona 28.5.2008
Ritva Siikala kommentoi mielipidesivulla (HS 25.5.) Vesa-Matti Saarakkalan kirjoitusta monikulttuurisuudesta. Mielestäni Siikala tavoitti maahanmuuton sekä monikulttuurisuuden keskeiset ongelmakohdat ja esitti niihin hyviä ratkaisuehdotuksia.
Siikalan kirjoituksessa oli kuitenkin kohtia, jotka menevät aika lähelle kulttuurirelativismia.
Kun maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta keskustellaan, keskustellaan helposti eri asioista. Monikulttuurisuuden käsite tarkoittaa maahanmuuton hyötyjen epäilijöille vallan muuta kuin maahanmuuton kannattajille.
Käsitettä ei yleensä etukäteen edes pyritä määrittelemään, mikä saattaa osittain olla syynä osapuolten ristiriitaisiin puheisiin.
Yhdet näkevät maahanmuuton ja monikulttuurisuuden hyvin negatiivisessa valossa, toiset taas korostetun ruusuisena. Suurin osa ihmisistä eittämättä edustaa jotakin kantaa näiden ääripäiden väliltä.
Itse kaksi päivää Maailma kylässä –festivaaleilla olleena voin ilokseni todeta, että monikulttuurisuus toimii tällaisissa tapahtumissa parhaiten. Näytti siltä, että kaikilla oli mukavaa.
Yhteiskunnassa on kuitenkin monikulttuurisia ongelmia, jotka helposti unohtuvat, kun erilaiset ihmiset pitävät kaksi päivää hauskaa keskenään hyvän musiikin ja ruoan keskellä.
Mutta mitä on monikulttuurisuus? Karjalanpiirakka, jossa on riisiä ja ruisjauhoa? Kebabeja ja pizzaa? Jazzia, bluesia, rockia, klassista musiikkia, teatteria, kuvataidetta?
Tiettyyn kulttuuripiiriin liitetyt ilmiöt tulevat helposti tule yleismaailmallisiksi, kun taas joitakin kulttuurimuotoja eivät toiset kulttuurit omaksu kirveelläkään.
Kumpi on monikulttuurisempaa, erilliset saarekkeet vai kaikkialta tavattu yhtenäiskulttuuri?
Luulisin, että moni käsittää monikulttuurisuuden nimenomaan eri tapojen ja ilmiöiden kirjona.
On myös ilmeistä, että useimmiten eri kulttuuripiirit lyövät omaperäiset leimansa toisesta kulttuurista omaksuttuihin tapoihin ja ilmiöihin.
Kulttuurit ja uskonnot kehittyvät, ihmiset ja yhteiskunnat muuttuvat.
Eksoottisten tapojen ihailussa ja kauhistelussa unohtuu helposti perusasia: me kaikki olemme ihmisiä. Humaanisuus ja kriittisyys, vapaa yhteiskunta, avoin keskustelu ja molemminpuolinen kunnioitus ovat tärkeimpiä arvoja, kun maahanmuuton ongelmista keskustellaan.
Käsitykseni mukaan nämä arvot edustavat monikulttuurisuutta parhaimmillaan ja toimiva monikulttuurisuus edellyttää niitä.
Olkaamme erilaisia, yksilöinä ja ryhminä, mutta muistakaamme, että yhteiselo vaatii kaikilta huumorintajua, vastavuoroisuutta ja toisten kunnioittamista.
