Sattuipa tässä iltapäivällä silmään mielenkiintoinen uutinen liittyen naispappeuden vastustamiseen.
Lainaus:
"Piispa Salmi ei ota suoraan kantaa väitöstilaisuuteen eikä väitöskirjaan, koska ei ole voinut siihen syventyä. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei päätöstä naispappeuden hyväksymisestä tehty aikoinaan kevein perustein."
"- Siihen liittyvät laaja teologinen selvitystyö ja rukouksen ääni. Kirkossa teemme yhteistyötä miesten ja naisten kesken. Tehdessään aikanaan päätöksen kirkolliskokous ei kuitenkaan missään määrin tehnyt harhaoppisiksi toisin ajattelevia."
Eli teologisen selvitystyön ohella kirkko käytti naispappeuden hyväksymisessä "rukouksen ääntä".
Skeptikkona ja vapaa-ajattelijana minua kiinnostaa, mikä tämä "rukouksen ääni" de facto on sekä miten ja miksi sitä käytetään näin tärkeän, sukupuolten tasa-arvoa koskevan päätöksen perusteena? Onko se esimerkiksi suora käsky, suositus tai viesti ”jumalalta” toimia asiassa naispappeuden puolesta? Miten kirkolliskokous osoittaa ilmiön ja jumalan todelliseksi? Sillä itsellään eli "rukouksen äänelläkö"? Ja miten varmistaa, että kyseessä on todella ”jumala”, eikä vaikkapa ”paholainen”. Tällaista tulkintaa saattaisivat puoltaa naispappeutta vastustavat piispat, kirkkoherrat, teologit ja pastorit.
Lisäksi voidaan kysyä, eikö piispojen ja teologien "telepaattinen taivasyhteys" -perustelu tärkeässä tasa-arvokysymyksessä tule vahvasti Skepsis ry:n toimialueelle; ja erityisesti siksi, että ovathan kyseessä sentään YLIOPISTOLLA KOULUTETUT IHMISET.
Näin skeptikkona minua hieman ihmetyttää yhdistyksemme todella kiusallinen kaksoisstandardi suhteessa uskontojen nimissä esitettyihin paranormaaleihin väitteisiin. Rukouksen ääneen ei reagoida, mutta enkelienergiaan reagoidaan. Mistä moinen valinta? Kysehän on aivan samanlaisesta huuhaasta.
Sinänsä koko asia on tietenkin kirkon sisäinen, mutta olen edelleen syvästi huolissani teologikoulutuksen tieteellisestä tasosta, jos kirkolliskokouksen äänestysten yhteydessä joudutaan turvautumaan telepatiaan ja oletukseen henkiolennon olemassaolosta. Tietysti osa teologeista on sen verran tieteellisesti koulittuja, että he puhuvat pelkistä "metaforista" rukouksen äänen ja "jumalan" yhteydessä. Kuitenkin myös me, jotka emme teologisiin metaforiin usko edes metaforisesti, joudumme maksamaan veroina osan teologien, sielunpaimenten ja piispojen koulutuksen kuluista. Raha menee nähdäkseni täysin haaskuun.
