Kansanedustaja Erkki Tuomioja herätti äskettäin julkista kohua tultuaan ateistina ulos kaapista Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa 5.12.2007. Uusimmassa Skeptikko-lehdessä 4/2007 on aiheesta artikkeli ja se löytyy myös verkosta. Iltasanomatkin uutisoi Tuomiojan puheen näyttävästi.
Tänään, 7.1.2008, Skepsis ry:n puheenjohtaja Pertti Laine ja systemaattisen teologian professori Reijo Työrinoja olivat Radion Ykkösaamussa keskustelemassa aiheesta ”kuuluuko teologia yliopistoon?”
En salaile kantaani vaan totean heti kättelyssä, että olen Erkki Tuomiojan kanssa täysin samaa mieltä. Teologia ei missään nimessä kuulu yliopistoon. Perustelen kantani seuraavassa.
Minulle jäi radiokeskustelusta vaikutelma, että Skepsiksen puheenjohtaja oli hieman liian diplomaattinen. Teologiasiipi oli debatissa vahvempi osapuoli. Toisaalta Erkki Tuomiojan juhlapuheessaan esittämä toive esitettiin ohjelmassa Skepsiksen virallisena linjana, mikä vähän ihmetytti.
Olen silti Tuomiojan ja monien muiden kanssa samaa mieltä kirkon ja valtion erosta sekä siitä, että kirkko kouluttakoon omat ammattivalehtelijansa eli papit omilla rahoillaan. Tämä voisi tietysti olla myös Skepsiksen virallinen linja: radio-ohjelmassahan professori Työrinoja mainitsi, että luterilaiset ja ortodoksiset papit joutuvat sitoutumaan uskontunnustukseen. Tämä tunnustus tulee molemmissa tapauksissa Skepsis ry:n toimialueelle eli paranormaaleista ilmiöistä on kyse.
http://www.evl.fi/piispainkokous/kristinoppi/tunnus.htm
http://www.ort.fi/sivut_ortodoksisuus/uskontunnustus.php
Olen sitä mieltä, että joka nämä rautakautiset sadut uskoo, ei voi a) olla tieteellinen ja b) olla älyllisesti johdonmukainen skeptikko. Molemmat tunnustukset ovat räikeässä ristiriidassa luonnontieteen kanssa. Teologia on jo käsitteenä mahdoton: tieto jumalasta. Teologia eli satutieto ei missään nimessä kuulu yliopistoon vaan satuinstituutioon.
Työrinoja totesi radio-ohjelmassa, että vain osa teologeista ryhtyy papeiksi ja että teologikoulutus on kirkon vaatimus. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että "tieteellisen" koulutuksen jälkeenkin papiksi ryhtyvät/hyväksytyt joutuvat tunnustamaan täysin irrationaalisen dogmikokoelman, joka on jyrkässä ristiriidassa luonnontieteen kanssa.
En tiedä, kuinka suuri osa teologeista ja papeista aidosti uskoo uskontunnustusten hölynpölyyn, mutta kriittisestä lukutavasta ei näköjään seuraa ajatuksen selkeys, rationaalisuudesta puhumattakaan. Aidosti kriittisestä ja historiallisesta lukutavasta seuraa ainoastaan se, että ymmärtää kyseisten tekstien olevan rautakautisia ja myöhempiä sepitteitä, jotka on poliittisten valtataistelujen jälkeen valittu Raamattuun. Raamattu sisältää myös käännösvirheitä, joista yksi tärkeimmistä – Marian ”neitsyys” (po. ”nuori nainen”) – on jopa sellaisenaan päätynyt uskontunnustukseen!
Myös Jeesuksen olemassaolo on hyvin kiistanalainen kysymys, eikä siihen saada koskaan selvyyttä Raamattua ja ns. pyhiä tekstejä lukemalla. Näiden tekstien aitoutta puolestaan tutkii filologia. Pyhiä ne ovat vain niihin uskovien mielestä. Muille, kuten minulle, ne ovat pelkkiä sepitteitä (ja sukuluetteloita sekä joitakin historiallisia kuvauksia).
Radio-ohjelmassa Työrinoja mainitsi myös, että teologia tutkii uskonnollisia tekstejä ja niiden tulkintaa, sekä sen, että Helsingin yliopiston teologian laitos on tässä kansanvälisillä mittareilla kärkitasoa, mutta kyseinen hermeneuttinen tutkimus voitaisiin aivan mainiosti yhdistää uskontotieteen, historian tai filosofian alle. Tätähän Erkki Tuomiojakin peräänkuulutti. Olisi tietenkin ihanteellista, mikäli tieteellinen koulutus onnistuisi juurimaan rationaaliseen ajatteluun kykenevästä ihmisolennosta rautakautisiin sepitteisiin perustuvat uskomukset kokonaan pois ja tähän myös uskontotieteen/historian/filosofian opetuksen tulisi pyrkiä. Tietysti lapsesta saakka kotona, koulussa, mediassa ja kirkossa harjoitetun indoktrinaation aiheuttama haitta on vaikea myöhemmin korjata, mutta kuten Skepsis ry:n tulevaisuutta pohtineessa paneelissa viime syksynä lähes yksimielisesti todettiin, koulutuksessa ja kasvatuksessa pitäisi jo varhain painottua kriittisen ja skeptisen ajattelun sekä tieteellisen metodin opettamiseen. Se on tehokas vastalääke mihin tahansa irrationalismiin.
Jos vielä palataan teologien ja pappien väliseen suhteeseen, on mielestäni surkuhupaisaa, että ammattivalehtelijoita eli pappeja koulutetaan verovaroin TIETEELLISESSÄ instituutiossa ja vielä ongelmallisempaa, että tätä koulutusta kutsutaan 'rationaaliseksi'. Termi 'teologi' on contradictio in adiecto, kuten jo totesin. Jos joku väittää omaavansa TIETOA jumalasta, hän todistakoon väitteensä TIETEELLISESTI. Mikäli kohde on oikeasti olemassa, sitä voidaan tieteellisesti tutkia (vrt. biologia, fysiologia, psykologia, jne.). Jos sen sijaan tulkitaan kirjoituksia ihmisten jumalakäsityksistä, termi pitää tietenkin vaihtaa 'teosuspicioksi'. Jos taas laaditaan hypoteesi jumalan mahdollisesta olemassaolosta, teologia on viimeinen ala, joka siihen voi löytää tieteellisen vastauksen. Toistaiseksi mikään maailmankaikkeudesta tiedetty tosiasia ei tue käsitystä jumalan olemassaolosta, päinvastoin. Jos taas jumalan olemassaolo ei ole tieteellinen kysymys alkuunkaan, teologia ei kuulu yliopistoon.
Eli teosuspicio uskontotieteen/filologian/historian/filosofian alle yliopistoon ja kirkot kouluttakoot ammattivalehtelijansa omilla rahoillaan, seminaareissaan ja instituuteissaan. Lisäksi valtiokirkon olemassaolo ja yhden tietyn sepitelmän opettaminen yliopistolla sortaa muihin taruolentoihin tai sielunvaellukseen tms. uskovia sekä tietenkin uskonnottomia, jotka joutuvat verojen muodossa moista humpuukia tukemaan. Eihän guruja, rabbeja, imaameja ja buddhalaisia munkkejakaan kouluteta Suomen yliopistoissa. Tästä on tasa-arvo kaukana. En silti tietenkään kannata minkäänlaisen uskonnon opettamista yliopistolla; kaikkien uskontojen tekstejä voidaan tutkia edellä mainittujen alojen puitteissa uskomatta niissä esitettyihin yliluonnollisiin väitteisiin.
Uskallan väittää, että teologiseen "tiede"kuntaan hakeutuu enimmäkseen uskovaisia ihmisiä. Sieltä myös valmistuu enimmäkseen uskovaisia ihmisiä. Yliopisto siis epäonnistuu tässä suhteessa tehtävässään, koska tieteellinen tieto ei korvaa uskoa, rationaalisuus irrationalismia, vaan vahvistaa sitä (jos tieteellisen koulutuksen jälkeen joku vielä uskoo rautakautisiin sepitteisiin, ymmärtää karmivalla tavalla lapsuudessa harjoitetun indoktrinaation haitallisuuden). Jokaisen usko on tietenkin henkilökohtainen asia, eikä minulla ole sitä mitään vastaan niin kauan kuin sitä ei tulla väkisin minulle tuputtamaan tai sen nimissä ei tehdä väkivaltaa, mutta yliopistolla sen paikka ei ole - yhtään sen enempää kuin homeopatialogian tai psykokinesiologian laitosten.
Mielestäni Skepsis ry:n lepsu suhtautuminen uskonnollisiin väitteisiin aiheuttaa yhdistykselle kohtuuttoman uskottavuusongelman. Ikään kuin uskonnolliset väitteet eivät olisi paranormaaleja tai niihin rinnastettavia. Nehän ovat päinvastoin täynnä yliluonnollisia olentoja ja ihmeitä.
Otan tähän nyt esimerkiksi ortodoksisen uskontunnustuksen ja muutan siitä relevantit termit. Minun mielestäni on täysin itsestään selvää, että kaikki nämä dogmit tulevat automaattisesti Skepsiksen tontille ja edellyttävät niihin puuttumista siinä missä toistaiseksi on puututtu väitteisiin sielunvaelluksesta, homeopatian toimivuudesta tai UFOjen vierailuista maapallolla.
Uskontunnustus
Uskon yhteen Yksisarviseen, kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Uskon yhteen Pikku-Yksisarviseen, Xenothumos Chrystomukseen,
Yksisarvisen ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Yksisarvisesta ennen aikojen alkua,
valo valosta, tosi Yksisarvinen tosi Yksisarvisesta,
syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Yksisarvinen
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden
astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Sarviektoplasmasta
ja neitsyt Euthonymiasta ja syntyi ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme
Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Yksisarvisen oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskon Pyhään Sarviektoplasmaan, Yksisarviseen ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Yksisarvisesta,
jota yhdessä Yksisarvisen ja Pikku-Yksisarvisen kanssa kumarretaan
ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskon yhteen, pyhään, lutusputuslaiseen ja agoraplastiseen kirkkoon.
Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotan kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.
Aamen.
Mikäli tällaisille uskomuksille annetaan erivapaus skeptisismin suhteen, on kyse vain ja ainoastaan poliittisesta korrektiudesta. Skeptikon kannalta kyse on lisäksi uskottavuudesta ja johdonmukaisuudesta, tieteestä ja järjestä, joita Skepsis ry:n pitäisi valistuksen hengessä kannattaa ja edistää.
Voidaan perustellusti kysyä, mitä eroa on "Jumalalla", "Jeesuksella", "Pyhällä Hengellä", "Neitsyt Marialla" ja keksimilläni korvaavilla termeillä. Teologeilla ja teologiaa puolustavilla pitäisi olla keino todistaa PERUSTELTU usko ns. virallisiin jumaluuksiin. Jos Skepsis ry jahtaa haamuja ja epäilee kuolemanjälkeistä elämää, miten se voi olla epäilemättä uskontunnustuksessa mainittujen entiteettien ja kuolleista heräämisten todellisuutta menettämättä uskottavuuttaan? Miten todistaa, että Yksisarvinen ja Pikku-Yksisarvinen ovat vähemmän todennäköisiä kuin Jumala ja Jeesus henkiolentoina jossain "taivas"-nimisessä paikassa "istumassa", kuten uskontunnustuksessa sanotaan?
Haluaisin kernaasti kuulla teologeilta ja heitä puolustavilta skeptikoilta, mitä eroa on uskomuksella yksisarviseen ja uskomuksella Thoriin. Ja jos Thoriin ei ole perusteita uskoa, miksi olisi perusteita uskoa muihinkaan ihmisen keksimiin jumaluuksiin? Mikä erottaa rautakaudella paimentolaisheimon keskuudessa keksityn jumaluuden Suomessa rautakaudella keksitystä jumaluudesta? Miksei yliopistolla opeteta ukkologiaa?
Kuitenkin rautakaudelta periytyviä uskomuksia väitetään tosiksi ja niitä saarnataan ihmisille totuuksina. Niihin on pakko uskoa valallisesti, jos haluaa papiksi. Niitä pidetään totetena aivan kuten homeopatiaa, antroposofiaa ja grafologiaa, vaikka ne on jo ajat sitten osoitettu tieteellisesti paikkansa pitämättömiksi. Erityisen ongelmalliseksi kaikki mainitut dogmit tulevat, jos väitetään, että ne ovat tosia, mutta että ne eivät kuulu tieteen alueelle (ks. Richard Dawkins: Jumalharha; Terra Cognita 2007).
Voidaan tietysti myös väittää, ettei kukaan teologikoulutuksen saanut OIKEASTI usko uskontunnustukseen ja sen sisältämiin väitteisiin, vaan ainoastaan ”tulkitsee” tunnustusta symbolisesti. Mutta miksi sellaisia tunnustuksia sitten vaaditaan, mihin ei oikeasti uskota? Sehän on jo pelkkää rituaalia. Eli tämäkin puoltaa teologian ajamista ulos yliopistolta. Jos yliopistolla opetetaan "rationalismin" ja ”tieteen” nimissä ritualistista uskomista symbolisiin satuihin ja vieläpä pelkästään yhden tietyn uskonnon satuihin, sen paikka ei todellakaan ole yliopisto vaan, kuten todettua, satuinstituutio, joka kyseistä symbolista tulkintaa kannattaa. Eli thorologia kuuluisi yliopistoon saman argumentin perusteella, jos vain Thoriin ja hänestä kertoviin sepitteisiin uskotaan symbolisesti.
Jos taas vedotaan siihen, että Vapaa-ajattelijain liitto on aatteellinen yhdistys kun taas Skepsis ry on tieteellinen yhdistys, voidaan todeta, että vapaa-ajattelija on järkiperäinen ajattelija, mutta tämä ei ole aate vaan skeptinen asenne todellisuutta koskeviin väitteisiin. Aatteellisuus on vapaa-ajattelijoilla eri asia kuin ontologiset eksistenssiväitteet tai väitteet X:n tehosta sairauteen Y. Aatteellisuus vapaa-ajatteluun tulee tietenkin siitä, että uskonnottomille pitäisi taata yhteiskunnassa samat oikeudet kuin uskovaisille. Paljon asiain tilasta kertoo se, että kansanedustaja Erkki Tuomioja uskalsi tulla ateistina kaapista vasta armon vuonna 2007. Samoin radiokeskustelussa systemaattisen teologian professori Työrinoja suhtautui suorastaan vähättelevästi uskonnottomien asemaan Suomessa. Vieläkään me epäilijät emme siis pääse helpolla. Taikausko istuu lujassa – erityisesti, jos ja kun se on valtion virallinen taikausko ja sitä vieläpä opetetaan yliopistolla.
