Terrorismi ja jihadin teologinen oikeutus

Pariisin perjantain 13.11.2015 terrori-iskujen jälkeen alkoi välittömästi tavanomainen selittely, jonka mukaan terrorismilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Moni väittää, että Isis, Al-Qaida ja muut muslimiterroristit eivät ole oikeita muslimeja eivätkä tunne uskontoaan. Onko asia todella näin?

Tarkastelen seuraavassa lyhyesti profeetta Muhammadin esimerkkiä hurskaalle muslimille. Olen käsitellyt jihadismin taustalla olevaa teologiaa ja ideologiaa laajemmin jo aiemmin, joten en tässä mene aiheeseen sen syvemmin. Sen sijaan osoitan, miten Koraanin ja hadithien perusteella on selvää, että jihad kuuluu oikeaoppiseen islamiin siinä kuin rukoilu, almut ja pyhiinvaellus. Tulkintoja on monia, mutta vanhoillinen tulkinta on islamin pyhien tekstien perusteella täysin oikeutettu.

Profeetta Muhammadin esimerkki

Kaltaiseni historialliskriittisesti asennoituneen ateistiskeptikon näkökulmasta totuus Muhammadin kaltaisesta historiallisesta tai mahdollisesti jopa täysin fiktiivisestä hahmosta on tietenkin hyvin ongelmallinen. Vaikka on jossain määrin todennäköistä, että historiallinen Muhammad tai hänen jonkinlainen esikuvansa oli oikeasti olemassa, on hänen perimätiedossa ja muissa teksteissä esiintyvä henkilöhahmonsa kuitenkin lopulta fiktiivinen hahmo.

Näin ollen ”totuus” Muhammadista on väistämättä tietty historiallisten tekstien tulkinta, joka tietenkin vaihtelee tulkitsijan ja tekstikatkelman mukaan. Tulkinnan totuudellisuutta on mahdoton tieteellisesti verifioida tai falsifioida. Jokaisella voi olla oma totuutensa profeetta Muhammadista ja se voi perustua enemmän tai vähemmän Koraaniin, hadítheihin tai siraan.

Hadíthit sisältävät perimätietoa profeetta Muhammadin elämästä, opetuksista, sanomisista ja teoista, sira puolestaan tarkoittaa islamin perustajasta kirjoitettuja elämäkertoja. Hadíthit ja Koraani yhdessä muodostavat muslimien elämäntavan määrittelevän sunnan. Se siis perustuu profeetta Muhammadin elämään ja elämäntapaan, jota uskovan muslimin tulee esimerkillisenä jäljitellä.

Muhammadin historiallisuus on myös kokonaan kyseenalaistettu aivan kuten Jeesuksenkin. Esimerkiksi Ibn Warraqin islamkriittisessä teoksessa Why I Am Not a Muslim (Prometheus Books 2003) on esitelty joitakin teorioita, joissa Muhammadia väitetään täysin fiktiiviseksi hahmoksi.

Jokainen hurskas muslimi tietenkin noudattaa uskontoaan siitä lähtökohdasta, että Muhammad on ollut oikeasti olemassa ja hänestä kertova perimätieto sekä Koraanin kohdat pitävät suurin piirtein paikkansa. Perimätietoa ei tarvitse tuntea tarkkaan, approksimaatio profeetta Muhammadista riittää muslimille, kuten pelkkä hämärä aavistus oletetusti historiallisen Jeesuksen elämästä kristitylle. Uskovalle uskonnon perustaja on läsnä opetusten ja tekstien kautta, oli hänellä historiallinen esikuva tai ei.

Uskovan musliminhan on suorastaan välttämätöntä uskoa historialliseen Muhammadiin, muuten hänen uskoltaan putoaisi pohja pois eikä hän olisi islamissa aito muslimi. Tästä syystä Muhammad vaikuttaa muhamettilaisiin suurimpana esikuvana ja se, millaisena hän uskonnollisissa teksteissä ja opetuksessa esiintyy, on ensiarvoisen tärkeää sen kannalta, miten muslimit pyhiä kirjoituksia tulkitsevat ja uskonnollisten auktoriteettien määräyksiä noudattavat.

Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila on samoilla linjoilla teoksensa Islamin käsikirja (Otava 2004) islamin syntyä koskevassa luvussa. Hän toteaa, että ”[n]ykytilanteelle ei ole niinkään merkityksellistä se, mitä todella tapahtui (wie es eigentlich gewessen), vaan se, mitä myöhemmin on uskottu tapahtuneen” (s. 14).

Seuraava suppea tiivistelmäni islamin ja profeetta Muhammadin historiasta nojaa Juan E. Campon oivalliseen Encyclopedia of Islamiin (Checkmark Books 2009), professori Hämeen-Anttilan aihetta käsitteleviin teoksiin ja suomennoksiin sekä Sírat Rasúl Alláhin osalta myös Alfred Guillaumen englanninkieliseen vuonna 1955 julkaistuun käännökseen.

Ibn Ishaq ja Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta



Profeetta Muhammadin elämästä ei ole kuin yksi arvovaltainen lähde, Ibn Hishámin tiivistelmä Sírat Rasúl Alláh vanhemmasta Ibn Is'háqin laatimasta elämäkerrasta. Alkuperäinen on kadonnut eikä vertailevaa aineistoa ole. Vanhempi materiaali oli suullista perimätietoa, joka paljon myöhemmin kerättiin hadítheiksi. Aikalaislähteitä ei tunneta. Islamin perustajan historiallisuus on siis lähdekritiikin valossa hyvin kyseenalainen. Silti Ibn Hishámin teos on arvostettu ja vakiintunut Koraanin tulkinnan apuväline.


Alunperin síra tarkoitti islamin historiassa profeetta Muhammadin ja hänen seuralaistensa sotaretkiä ja siitä käytettiin uskonnon kahden ensimmäisen vuosisadan aikana yleisesti nimeä maghází. Sittemmin sotaseikkailut eriytyivät omaksi lokerokseen síran laajemmassa kokonaisuudessa.


Muhammad syntyi perimätiedon mukaan Mekassa huhtikuussa vuonna 570. Hän kuului pakanalliseen quraishi-heimoon. Tuohon aikaan Arabian niemimaalla eli useita uskontoja rinnakkain, myös kristittyjä ja juutalaisia. Näin ollen Koraani sisältää lukuisia lainoja varhaisemmista lähteistä. Teoksen paratiisikuvaukset muistuttavat kovasti zarathustralaisia ja hindulaisia kirjoituksia.

Vastaavasti aikuisen profeetta Muhammadin myöhemmissä ilmestyksissään saamat viestit sisältävät runsaasti vaikutteita juutalaisten ja kristittyjen uskonnollisista traditioista. Muhammad on Koraanin mukaan viimeinen profeetta sarjassa, joka alkoi Vanhasta testamentista.

Perimätiedon perusteella Muhammad oli noin neljänkymmenen kun hän aikoi saada ilmestyksiä. Niissä enkeli, yleisimmin tai joidenkin tulkintojen mukaan nimenomaan arkkienkeli Gabriel, saneli profeetalle Jumalan (Alláh) ilmoituksia. Profeetoillehan on kautta aikain ollut poliittisesti ja uskonnollisesti tarkoituksenmukaista saada yhteys suoraan Jumalaan ja sen kautta Jumalan valta lähimmäisiin. Profeetta Muhammad ei Koraanin ja perimätiedon perusteella muodosta poikkeusta. Hän sai juuri sellaisia ilmoituksia, joita tarvitsi hallitakseen ihmisiä.

Koraanissa on kohtia, jotka pohjautuvat harhaoppisten kristittyjen teksteihin, Talmudiin ja Raamattuun. Muhammadin tarkoitushakuiset ilmestykset eivät siis esiintyneet irrallaan sen ajan vallitsevista pyhistä teksteistä, myyteistä, kansantaruista ja eettisistä käsityksistä. Kirjailijat tuntevat intertekstuaalisuuden rajattomat hyödyt ja sama pätee uskonnollisten tekstien kirjoittajiin ja jäljentäjiin. Aina kannattaa varastaa, lainata, muokata ja laittaa omiin nimiin.

Islamilainen valtio ja Muhammadin suhde juutalaisiin



Vuonna 622 profeetta Muhammad seuralaisineen muutti Mekasta Jathribiin, josta myöhemmin tuli Medina, Profeetan kaupunki eli Madínat al-Nabí. Sitä kutsutaan myös loistavaksi kaupungiksi ja kuten yleisesti tunnettua, Medina on muslimien toiseksi pyhin kaupunki Mekan jälkeen. Muutto tunnetaan islamin historiassa arabiankielisellä nimellä hidžra.


Medinaan Muhammad seuralaisineen perusti islamilaisen valtion ja muslimit pitävät sitä ensimmäisenä perustuslaillisena valtiona. Medinasta alkaa myös islamin sotaisa historia. 

Muhammadilla oli ongelmia paikallisten juutalaisten kanssa, jonka myötä islamin pyhiin teksteihin on jäänyt antisemitismiä, joka edelleen lietsoo vanhoillisten muslimien juutalaisvastaisuutta. Tätä taustaa olen käsittelyt edellä mainitussa pitkässä kirjoituksessani.

Jihadisti ei siis valitse juutalaista kosher-markettia terrori-iskun kohteeksi sattumalta. Kyse on islamilaisesta traditiosta ja profeetta Muhammadin sankarillisesta esimerkistä.

Medinan perustuslakiin kirjatut säädökset vaikuttavat muslimien ja muiden katsomusten suhteisiin edelleen. Tärkeässä roolissa on muun muassa ummaa, muslimien yhteisöä koskevat säädökset. Islamilainen valtio ja umma korostetun romanttisessa valossa ovat suoraan nykyisten islamilaisten äärijärjestöjen jihadistisen ideologian ja väkivaltapolitiikan keskipisteessä.

Badrin taistelu ja islamin miekka

Islam on islamilaisen valtion syntymästä asti ollut suvaitsematon, vallanhimoinen, imperialistinen ja raaka uskonto. Kuten kristinuskoon, siihenkin on käännytetty pakolla, petoksen, uhkailun, terrorin ja väkivallan avulla. Islam tarkoittaa alistumista ja valitettavan moni uskonnon seuraaja vaatii sitä. Fanaatikot vaativat sitä enenevissä määrin myös niiltä, jotka eivät ole muslimeja.

Yleensä vain länsimaita ja kristittyjä syytetään ristiretkistä ja imperialismista, mutta islamin kohdalla samoista epäkohdista vaietaan. Jaakko Hämeen-Anttila on kuitenkin kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historiaa (Otava 2012), jossa hän kertoo islamin valloitusretkistä ja suhteuttaa niitä länsimaiden sotaisaan historiaan.

Varsinkin Badrin taistelu on muslimeille erittäin tärkeässä roolissa Muhammadin sotasankaruuden perustelussa.

Ongelman ydin ja ratkaisu

Niille, jotka tosiasioista huolimatta väittävät, ettei jihadistisella terrorilla ole mitään tekemistä islamin kanssa, ja vetoavat johonkin mielivaltaiseen ”oikeaan” islamiin, edellä tiivistetty historia on melkoinen ongelma. Kuten todettua, uskonnosta on mahdotonta löytää minkäänlaista oikeaa tulkintaa: teologisesti pyhien tekstien pohjalta on yhtä mahdollista perustella jihad kuin pyhiinvaellus. Jihad on itse asiassa jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus.

Ongelma ei ratkea ellei islamissa tapahdu merkittävää opillista reformia. Koraanin Medina-osiot pitäisi teologisesti asettaa kontekstiin, jota ne kuvaavat, jolloin jihadistit eivät voisi soveltaa niitä nykyaikaan. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Ratkaisun avaimet ovat joka tapauksessa muslimeilla. Muslimiyhteisön tulee tuomita islamin jihadistiset tulkinnat jyrkästi, varsinkin islamoppineiden. Medina-jaksojen asemesta moskeijoissa ja yhteisöissä pitäisi korostaa rauhanomaista tulkintaa.

Vastaavasti muslimiyhteisöiden kaikkialla tulisi valvoa jäseniään radikalisoitumisen osalta ja tehdä yhteistyötä virkavallan kanssa. Erityisesti saudirahoitteiset moskeijat länsimaissa ovat riskitekijöitä, koska saudirahoitus on sidottu wahhabismiin eli käytännössä juuri salafistiseen jihadismiin.

Edellä käsiteltyjen historiallisten tosiasioiden valossa on ainakin päivänselvää, että ongelma ei ratkea kieltämällä tai hyssyttelemällä. 

Fakta: Islamilla on tekemistä terrorismin kanssa. Kuten todettua, jihad on olennainen osa islamia Koraanin ja muiden pyhien kirjoitusten perusteella ja niin kauan kuin se on teologisesti oikeutettua, se tulee jatkumaan aina, kun joku vanhoillisesti pyhiä tekstejä tulkitseva muslimitaho kokee jihadin velvollisuudekseen. Tämä on ongelman ydin ja sen ratkaisu muslimien omissa käsissä.