Pentti Linkola – profeetta omalla maallaan

Esseearvio teoksesta Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – Ihminen ja legenda (Siltala, 2017)

Riitta Kylänpään tuore Linkola-biografia iski oikeaan saumaan. Julmista jutuistaan tunnetun erakkokalastajan omaehtoinen ajattelu on ajankohtaisempaa kuin aikoihin. Yhteiskunnalliset kehityskulut, joista Linkola on vuosikymmeniä kirjoittanut, ovat voimistuneet ja muuttaneet muotoaan.

Ajattelijana kalastaja vetoaa ääripäihin, jotka ovat monessa kysymyksessä toistensa ideologisia perivihollisia. Häntä ymmärtävät ja tukevat esimerkiksi yliopistofilosofit, professorit, kirkonmiehet, taiteilijat, kirjailijat, teatteriväki, Helvetin enkelit, vihreät naiset, eläinten ystävät, maahanmuuttokriitikot ja militantit uusnatsit.
     

Linkolassa on sekä henkilönä että ajattelijana kirveellä veistettyä sankariromantiikkaa, joka kiehtoo yli ideologisten rajojen. Lisäksi hänessä on luontaista auktoriteettia, henkistä voimaa, joita ilman profetoiminen olisi huutavan ääni korvessa, tuulessa helisevä vaski.
     

Kylänpään teoksesta selviää, että Linkola oli jo lapsena omapäinen ja kapinallinen. Luonteenpiirteet, jotka tekivät rasavillistä pikku-Pentistä profeetta Linkolan, alkoivat näkyä varhain. Koulussa ne olivat jo selvästi havaittavissa. Linkolan ystävät ja tuttavat kuvailevat häntä herkkänä ja ristiriitaisena persoonana, jonka mielialat saattavat vaihdella jyrkästi. 

Nuoruuden pasifismi käsitellään teoksessa myös, mutta myöhemmän Linkolan jyrkkä käännös väkivallan ja terrorismin ylistäjäksi olisi kaivannut Kylänpäältä tiukempaa otetta, psykologiaa. Useinhan ihminen alkaa vihata sitä, mitä on aiemmin edustanut, ja tämä henkilöhistoriallinen itsensä ylittäminen, ristiriita uuden ja vanhan minän välillä, tuo henkilön näkemyksiin katkeruutta, ivallisuutta, pettymystä ja provokaatiota. Kun Linkola hyökkää voimalla ”rauhassa ja rakkaudessa lilluvien humanistien” kimppuun, hän hyökkää myös entisen pasifistiminänsä kimppuun.
     

Profeetta jakaa kansaa, mutta samalla myös yhdistää vastakkaisia leirejä. Suhtautuminen Linkolaan paljastaa epäjohdonmukaisuuksia ihmisten arvomaailmassa. Ilmiötä on syytä tarkastella hänen elämäkertansa arvostelun yhteydessä.
     

Linkolan tuore elämäkerta on jo herättänyt julkisessa sanassa ja sosiaalisessa mediassa keskustelua, joka liittyy aikamme repivimpiin kysymyksiin: pakolaispolitiikkaan, maahanmuuttoon, markkinatalouteen, terrorismiin, feminismiin, yksilönvapauteen ja ihmisoikeuksiin. 

Koko arvio: PDF (28 sivua).

Turku ja Suomen muslimien tulevaisuus

Turun terrori-isku vaikuttaisi tällä hetkellä olevan jihadismia. Poliisi tutkii murhia terroristisessa tarkoituksessa tehtynä, kotietsinnässä on poliisin mukaan löytynyt ideologista materiaalia, joka viittaa tällaiseen motiiviin.

Riippumatta siitä, mitä tutkinnassa paljastuu, jihadismi on rantautunut Suomeen jo vuosia sitten. Suojelupoliisin mukaan maassa on noin 350 jihadistia, joilla on maanalaisia verkostoja. Suomesta on lähtenyt useita henkilöitä, miehiä ja naisia, taistelemaan Isis-järjestön riveihin.

Supon tuoreimmassa uhka-arviossa todetaan näin:

Merkittävimmän terrorismin uhkan Suomessa muodostavat edelleen yksittäiset toimijat tai pienryhmät, jotka saavat motivaationsa radikaali-islamistisesta propagandasta tai terroristijärjestöjen kehotuksista. Näillä henkilöillä on todennäköisesti joko suoria tai välillisiä yhteyksiä radikaali-islamistisiin verkostoihin tai järjestöihin. Suojelupoliisin tietoon on tullut aiempaa vakavampia terrorismiin kytkeytyviä suunnitelmia ja hankkeita Suomessa. Suomesta lähteneitä vierastaistelijoita on noussut erityisesti ISILissä merkittäviin asemiin, ja heillä on laaja suhdeverkosto järjestön sisällä.

Suojelupoliisin terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä on noin 350. Kohdehenkilöiden määrä on kasvanut erityisesti viime vuosina, ja vuodesta 2012 kasvua on noin 80 prosenttia. Radikalisoitumisen sekä uusien verkostojen paljastumisen seurauksena tämänkaltaisen kehityksen arvioidaan jatkuvan. Määrällisen kasvun ohella kohdehenkilöiden sidokset terroristiseen toimintaan ovat yhä suorempia ja vakavampia. Yhä suurempi osa heistä on joko osallistunut aseelliseen konfliktiin, ilmaissut halua osallistua aseelliseen toimintaan tai vastaanottanut terroristista koulutusta.

Moni kuvittelee, että jihadismi on länsimaiden pahin islamiin liittyvä ongelma. Näin ei kuitenkaan ole. Pahin ongelma on se, että osa muslimiväestöstä ei edes halua sopeutua vääräuskoisten tapoihin ja lakeihin. He pysyvät omissa oloissaan, eristäytyvät, slummiutuvat, noudattavat keskenään shariaa ja painostavat toisia muslimeja seuraamaan konservatiivista sunni-islamia. Konservatiivisuuden aste näkyy suoraan erityisesti naisten pukeutumisessa: mitä ankarampi uskontulkinta, sitä enemmän naisesta on peitossa.

Länsimainen oikeusvaltio ihmisoikeuskäsityksineen ei vastaa sitä, mitä konservatiivinen sunni-islam opettaa. Siksi erilaiset järjestöt ja lukuisat imaamit lännessä kannustavat ja suorastaan vaativat muslimeja pysymään omissa oloissaan ja noudattamaan keskenään shariaa, islamin lakia.

Islamissa ei tunneta erottelua maallisen ja uskonnollisen vallan kesken, kuten kristinuskossa. Siksi osa muslimeista ei voi eikä halua sopeutua länsimaisten valtioiden maallisiin käytäntöihin. Ongelma näkyy jo Suomen kouluissakin. Muslimit vaativat tytöille erivapauksia, koska osa opetuksesta on islamin oppien kanssa ristiriidassa.

Sopeutumisen vastustamiseen liittyen on mainittava kaksi järjestöä, Ikhwan eli Muslimiveljeskunta ja Tablighi Jamaat, joka on erityisen vaikutusvaltainen ainakin Britanniassa ja Ranskassa. Muitakin vastaavia on, mutta nämä kaksi ovat jo vuosikymmeniä tehneet myyräntyötä, joka on pahentanut ongelmia länsimaissa.

Yhdysvalloissa toimii useita vastaavia järjestöjä, joista osa on jäänyt kiinni muun muassa terroristijärjestö Hamasin tukemisesta. Hyväntekeväisyyden varjolla varoja on kerätty itsemurhaterroristien perheille, palkkioksi nuoren uhraamisesta jihadille.

Jihadistinen terrori lännessä lisää muslimivastaisuutta ja jyrkentää jo avautunutta kuilua kantaväestön ja uusien turvapaikanhakijoiden välillä. Ongelma on kuitenkin pieni verrattuna siihen, millaisiksi länsimaiset yhteiskunnat pitkällä tähtäyksellä muuttuvat, kun niissä asuvien muslimien määrän kasvaessa yhä suurempi osa muslimeista eristäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle ja vaatii yhteisöltä konservatiivisen sunni-islamin noudattamista.

Ranskalaistutkija Gilles Kepel on kirjoittanut aiheesta teoksia, joiden antama kuva on varsin pessimistinen. Mikäli päättäjät länsimaissa eivät ota näitä asioita huomioon, islam- ja muukalaisvastaisuus tulee kasvamaan, ei vähenemään. Näin tulee väistämättä käymään myös Suomessa. Eriytymiskehitys on jo alkanut.

Linkkejä:

https://yle.fi/uutiset/3-8494270

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002765199.html

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/56430/Petaja_Piispanen_Ropponen.pdf?sequence=1

https://en.wikipedia.org/wiki/Tablighi_Jamaat

https://en.wikipedia.org/wiki/Muslim_Brotherhood

https://en.wikipedia.org/wiki/Council_on_American–Islamic_Relations

Kirjallisuutta:

http://www.psupress.org/books/titles/0-271-01313-3.html

http://www.hup.harvard.edu/catalog.php?isbn=9780674010901

http://press.princeton.edu/titles/10926.html