Maineikas roomalainen oraattori Cicero hämmästeli eräässä vuoden 63 eaa. puheessaan sitä, miten salaliittolainen Catilina sai rangaistuksetta juonitella valtiota ja Ciceroa vastaan. Oraattori olisi halunnut kapinoitsijan hengiltä mahtavan Rooman valtiovallan avustuksella. Ciceron mielestä oli pöyristyttävää, että hänen kanssaan tukkanuottasilla oleva valtion vihollinen sai kulkea vapaana ja vieläpä osallistua senaatissa käytyihin keskusteluihin.
Kokoomuksen kansanedustaja Margit Borg-Sundman puolestaan teki vuoden 1964 joulukuussa aiemmin samana vuonna ilmestyneestä Hannu Salaman Juhannustansseista eduskuntakyselyn. Hän tiedusteli: ”Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”
Borg-Sundmanin kyselyn allekirjoitti kahdeksantoista kokoomuskansanedustajaa ja kuten tunnettua, se johti lopulta oikeusministerin määräämän syytteen myötä kirjailija Salaman ja kustannusyhtiö Otavan tuomioon. KKO tosin vapautti Otavan sakkorangaistuksesta, mutta jätti tekijän kolmen kuukauden ehdollisen vankeustuomion ennalleen. Presidentti Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968, mutta Juhannustanssit pysyi pitkään sensuroituna, koska oikeus määräsi moraalittomat kohdat poistettavaksi ja jo painetut kirjat tuhottaviksi. Myöhemmissä painoksissa kyseiset kohdat olivat pitkään tyhjää täynnä. Toistaiseksi teosta saa onneksi taas alkuperäisessä asussaan.
Silloinen pääministeri Johannes Virolainen totesi Borg-Sundmanin eduskuntakyselystä, että yhteiskunnalla pitäisi olla muita keinoja kuin rikoslaki tällaisten kysymysten ratkaisemiseksi. Jälkikäteen on myös päivänselvää, että kyse oli poliittisesta tuomiosta. Salaman teokseensa sisällyttämät räävittömät pilasaarnat loukkasivat sen ajan kristittyjen porvarien moraalitajua. Vasemmistolainen kirjailija nimenomaan halusi provosoida porvareita, ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita” – sen hän tunnusti suoraan raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn lähettämässään kirjeessä.
Kansanedustaja Borg-Sundman painotti myöhemmin, ettei hänen eduskuntakyselynsä ollut suunnattu pelkästään Salamaa tai romaanitaidetta vastaan vaan laajemmin ”aikamme moraalista nihilismiä” vastaan. Kokoomuslainen oli huolissaan siitä, että moraalittomat vasemmistokirjailijat turmelevat nuorison julistaessaan kristinuskon vastaista avointa seksuaalimoraalia ja pilkatessaan Jumalan sanaa.
Ajatus siitä, että kansanedustuslaitoksen tai hallituksen tehtävä olisi valvoa aikakauden moraalitajua, on vuonna 2020 absurdi. Kirjojen sensuroiminen ja taiteen oletetun nihilismin torjuminen ei missään mielessä kuulu lainsäätäjille, näin tuumaa varmasti ylivoimaisesti suurin osa valveutuneista nykykansalaisista.
On kuitenkin kansanosa, joka ajattelee juuri näin. Suomesta löytyy äänekäs joukko, joka haluaa estää omasta mielestään väärien ajatusten esittämisen ja moraalista nihilisimiä edustavien lauseiden siteeraamisen julkisuudessa. Tämä joukko toivoo ja pyytää jatkuvasti esivallan, tsaarin, apua käydessään sankarillista sotaa vääriä, pahoja, taantumuksellisia, loukkaavia, vaarallisia ja moraalittomia mielipiteitä vastaan. Tiedostavan etujoukon mielestä valtiovallan väkivaltakoneisto nimenomaan pitää valjastaa suojelemaan sen jäsenten ja sen suosikkivähemmistöjen tunteita vääriltä mielipiteiltä. Tiedostavissa piireissä keskustelu vastapuolen kanssa ei yksinkertaisesti onnistu ilman valtiovallan käsikassaran turvaa siinä tapauksessa, että vastapuoli debatin lomassa lipsauttaakin ilmoille väärän arvopohjan mukaisia kriittisiä käsityksiä, jotka tiedostavat uuspuritaanit kokevat ajassamme moraaliseksi nihilismiksi. Lisäksi tiedostava etujoukko yrittää viedä harhaoppisilta toimeentulon edellytykset pommittamalla heidän yhteistyökumppaneitaan, työnantajiaan, apurahainstansseja ja messujärjestäjiä oikeamielisesti tuohtuneilla sähköposteilla.
Tänään valtiovaltaan ja painostuskampanjoihin herkimmin turvautuvat moraalinvartijat eivät ole kokoomuslaisia poroporvareita, joille Raamattu ja kristinusko tarjoavat moraalisen ohjenuoran esivallan kunnioittamiseen ja jokapäiväiseen elämään. Päinvastoin. Tiedostava uuspuritaanien etujoukko koostuu erilaisista vihreitä ja vasemmistoliittoa kannattavista kansalaisaktivisteista, anarkisteista, antifasisteista, intersektionaalisista feministeistä, toimittajista, virkamiehistä ja poliitikoista, joille ajan henki on kaikenlaisten unelmien ja vähemmistöjen suojelu keinolla millä hyvänsä. He arvostelevat toistuvasti Putinin Venäjän autoritaarisia toimia opposition vaientamiseksi, mutta samaan aikaan kannattavat Suomeen vastaavaa säätelyä, lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. He eivät huomaa tai ymmärrä, että tiedotusvälineiden ja internetin valvonta sekä lakien henki ja tulkinta ovat aina riippuvaisia vallankäyttäjästä ja yleisestä mielipiteestä. Toisin sanoen he olettavat, että valtiovalta on automaattisesti heidän ystävänsä ja heidän puolellaan. Historian valossa usko tsaarin hyväntahtoisuuteen on tavattoman sinisilmäistä ja usein peräti vaarallista.
Kansanedustaja Päivi Räsänen on saanut tuta, ettei seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkuetta tai homoseksuaalisuutta saa arvostella vetoamalla Raamattuun ja kristinuskon vanhoilliseen tulkintaan. Omasta arvopohjastaan kertoessaan Räsänen siteerasi Raamattua, mikä johti poliisitutkintaan. Samoin kansanedustajan viisitoista vuotta sitten julkaisema pamfletti päätyi valtakunnansyyttäjän määräyksestä tutkintaan, vaikka poliisi alunperin oli jättänyt esitutkinnan suorittamatta sananvapauden nimissä. Lisäksi Räsästä tutkitaan näkemyksistä, joita hän ei MTV3:n uutisen mukaan esittänyt. Valtakunnansyyttäjä siis määräsi esitutkinnan puheista, joita ohjelmassa ei edes sanottu. Mitä tämä kertoo Suomen uskonnon- ja sananvapauskehityksestä viimeisten viidentoista vuoden aikana?
Pääministeri Johannes Virolainen oli Salama-sodan aikaan oikeassa. Moraalikysymykset eivät kuulu poliisille eikä arvoista johtuvien erimielisyyksien ratkaisu oikeussaleihin. Vain äärimmäisissä tapauksissa, jotka kaikki on jo kriminalisoitu, poliisin ja oikeuslaitoksen puuttuminen on perusteltua. Tällaisia ovat muun muassa suorat uhkaukset, vainoaminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon tai törkeän panettelun julkinen esittäminen ja tietenkin fyysinen väkivalta tai häiriköiminen.
Internet-aikana tietoa on jatkuvasti saatavilla ja uutta julkaistaan päivittäin. Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, jotka valvovat toisten sanomisia ja tekemisiä. Nämä ihmiset uhriutuvat ja loukkaantuvat päivittäin. Rima alenee koko ajan ja samalla uhriutujat vaativat esivallan puuttumista vääriin mielipiteisiin ja karkeaan kielenkäyttöön. Moraalinen nihilismi on nykyään vuoden 1964 vastakohta, koska Raamattu ja sen sisältämä Jumalan sana ovat nyt tutkinnassa. Jos syyte ja tuomio Päivi Räsäselle tulee, Raamattu muuttuu Juhannustansseiksi. Siinä tapauksessa nykylain mukaan Raamatun saatavilla pitäminen saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit. Pitääkö kirjasta siis Juhannustanssien tapaan poistaa rienaavat kohdat ja määrätä vanhat painokset tuhottaviksi?
Viisikymmentä vuotta on ihmisen historiassa lyhyt aika, mutta kuitenkin riittävä osoittamaan sen, miten yhteiskunnassa äänekkäin ja aggressiivisin osa saa helposti valjastettua valtiovallan suojelmaan omia moraalisia uskomuksiaan harhaoppisten verbaaliselta ilotulitukselta. Kun yleinen mielipide on nyt vuosien myötä saatu käännettyä, ovat tutkinnat, syytteet ja tuomiot vastaavasti heittäneet häränpyllyä.
Tähän liittyen kannattaa muistaa, että muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä yleinen mielipide voi taas muuttua ja olemassa olevia tai uusia lakeja voidaan käyttää tietyn äänekkään eturyhmän moraalitajun suojelemiseen. Nyky-yhteiskunnan tiedostavan etujoukon mielestä Raamattua kirjaimellisesti tulkitseva ja siteeraava Päivi Räsänen turmelee nuorisoa vanhoillisine, vanhentuneine mielipiteineen. Aivan kuten Borg-Sundman aikoinaan, edistysmielinen etujoukko haluaa kieltää moraalinihilismin ja nuorison turmelemisen valtion väkivaltakoneiston avulla. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua joku uusi joukko voi puolestaan pakottaa oman uuspuritaanisen arvopohjansa vallitsevaksi ja hiljentää edistysmieliset kapinoitsijat esivallan avulla.
Toinen vaihtoehto on siirtyä bysanttilaisesta autoritarismista aitoon länsimaiseen, liberaalidemokraattiseen sanan- ja uskonnonvapauskäsitykseen ja pienentää valtion roolia huomattavasti, toisin sanoen antaa kaikkien kukkien kukkia, keskustella asioista kiivaasti, vaikuttaa omalla esimerkillään, olla rohkeasti eri mieltä, niellä loukkaukset ja ottaa annettuna, että ihmisten ja ryhmien moraalikäsitykset ja arvot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan keskenään ristiriidassa eikä poliisin kuulusteluhuone saati oikeussali ole oikea paikka edistysmielisten ja konservatiivien ikiaikaisen eripuran ratkaisemiseen.
Jälkimmäisen vaihtoehdon etuna on sekä lyhyellä että pitkällä tähtäyksellä myös se, ettei yksi vähemmistö joudu enemmistöä ja valtion väkivaltamonopolia hyödyntävän toisen vähemmistön moraalikäsitysten alistamaksi. Jos ja kun arvopohjissa on radikaaleja eroja, yhden etujoukon totuus on toisen etujoukon moraalista nihilismiä ja päinvastoin. Moniarvoisessa, avoimessa yhteiskunnassa uskomusten ja tulkintojen rauhanomainen rinnakkaiselo edellyttää sitä, ettei kukaan tunne joutuvansa aiheetta valtiovallan sortamaksi tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Sellainen kokemus herättää kapinamieltä ja kaunaa koko esivaltaa kohtaan ja vanha Catilina nostaa taas päätään. Puolueiden kannatuksesta voi tällä hetkellä päätellä jotain siitä, minne protesti kanavoituu.
1960-luvulla oikeusmurhan uhriksi päätyi kirjailija Hannu Salama Juhannustansseineen. Vuoden 2020 lopulla vasemmistolainen Salama näyttää vaihtuvan Raamattua siteeraavaan oikeistokonservatiivi Päivi Räsäseen. Onko tästä mitään opittavaa?
Kokoomuksen kansanedustaja Margit Borg-Sundman puolestaan teki vuoden 1964 joulukuussa aiemmin samana vuonna ilmestyneestä Hannu Salaman Juhannustansseista eduskuntakyselyn. Hän tiedusteli: ”Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”
Borg-Sundmanin kyselyn allekirjoitti kahdeksantoista kokoomuskansanedustajaa ja kuten tunnettua, se johti lopulta oikeusministerin määräämän syytteen myötä kirjailija Salaman ja kustannusyhtiö Otavan tuomioon. KKO tosin vapautti Otavan sakkorangaistuksesta, mutta jätti tekijän kolmen kuukauden ehdollisen vankeustuomion ennalleen. Presidentti Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968, mutta Juhannustanssit pysyi pitkään sensuroituna, koska oikeus määräsi moraalittomat kohdat poistettavaksi ja jo painetut kirjat tuhottaviksi. Myöhemmissä painoksissa kyseiset kohdat olivat pitkään tyhjää täynnä. Toistaiseksi teosta saa onneksi taas alkuperäisessä asussaan.
Silloinen pääministeri Johannes Virolainen totesi Borg-Sundmanin eduskuntakyselystä, että yhteiskunnalla pitäisi olla muita keinoja kuin rikoslaki tällaisten kysymysten ratkaisemiseksi. Jälkikäteen on myös päivänselvää, että kyse oli poliittisesta tuomiosta. Salaman teokseensa sisällyttämät räävittömät pilasaarnat loukkasivat sen ajan kristittyjen porvarien moraalitajua. Vasemmistolainen kirjailija nimenomaan halusi provosoida porvareita, ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita” – sen hän tunnusti suoraan raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn lähettämässään kirjeessä.
Kansanedustaja Borg-Sundman painotti myöhemmin, ettei hänen eduskuntakyselynsä ollut suunnattu pelkästään Salamaa tai romaanitaidetta vastaan vaan laajemmin ”aikamme moraalista nihilismiä” vastaan. Kokoomuslainen oli huolissaan siitä, että moraalittomat vasemmistokirjailijat turmelevat nuorison julistaessaan kristinuskon vastaista avointa seksuaalimoraalia ja pilkatessaan Jumalan sanaa.
Ajatus siitä, että kansanedustuslaitoksen tai hallituksen tehtävä olisi valvoa aikakauden moraalitajua, on vuonna 2020 absurdi. Kirjojen sensuroiminen ja taiteen oletetun nihilismin torjuminen ei missään mielessä kuulu lainsäätäjille, näin tuumaa varmasti ylivoimaisesti suurin osa valveutuneista nykykansalaisista.
On kuitenkin kansanosa, joka ajattelee juuri näin. Suomesta löytyy äänekäs joukko, joka haluaa estää omasta mielestään väärien ajatusten esittämisen ja moraalista nihilisimiä edustavien lauseiden siteeraamisen julkisuudessa. Tämä joukko toivoo ja pyytää jatkuvasti esivallan, tsaarin, apua käydessään sankarillista sotaa vääriä, pahoja, taantumuksellisia, loukkaavia, vaarallisia ja moraalittomia mielipiteitä vastaan. Tiedostavan etujoukon mielestä valtiovallan väkivaltakoneisto nimenomaan pitää valjastaa suojelemaan sen jäsenten ja sen suosikkivähemmistöjen tunteita vääriltä mielipiteiltä. Tiedostavissa piireissä keskustelu vastapuolen kanssa ei yksinkertaisesti onnistu ilman valtiovallan käsikassaran turvaa siinä tapauksessa, että vastapuoli debatin lomassa lipsauttaakin ilmoille väärän arvopohjan mukaisia kriittisiä käsityksiä, jotka tiedostavat uuspuritaanit kokevat ajassamme moraaliseksi nihilismiksi. Lisäksi tiedostava etujoukko yrittää viedä harhaoppisilta toimeentulon edellytykset pommittamalla heidän yhteistyökumppaneitaan, työnantajiaan, apurahainstansseja ja messujärjestäjiä oikeamielisesti tuohtuneilla sähköposteilla.
Tänään valtiovaltaan ja painostuskampanjoihin herkimmin turvautuvat moraalinvartijat eivät ole kokoomuslaisia poroporvareita, joille Raamattu ja kristinusko tarjoavat moraalisen ohjenuoran esivallan kunnioittamiseen ja jokapäiväiseen elämään. Päinvastoin. Tiedostava uuspuritaanien etujoukko koostuu erilaisista vihreitä ja vasemmistoliittoa kannattavista kansalaisaktivisteista, anarkisteista, antifasisteista, intersektionaalisista feministeistä, toimittajista, virkamiehistä ja poliitikoista, joille ajan henki on kaikenlaisten unelmien ja vähemmistöjen suojelu keinolla millä hyvänsä. He arvostelevat toistuvasti Putinin Venäjän autoritaarisia toimia opposition vaientamiseksi, mutta samaan aikaan kannattavat Suomeen vastaavaa säätelyä, lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. He eivät huomaa tai ymmärrä, että tiedotusvälineiden ja internetin valvonta sekä lakien henki ja tulkinta ovat aina riippuvaisia vallankäyttäjästä ja yleisestä mielipiteestä. Toisin sanoen he olettavat, että valtiovalta on automaattisesti heidän ystävänsä ja heidän puolellaan. Historian valossa usko tsaarin hyväntahtoisuuteen on tavattoman sinisilmäistä ja usein peräti vaarallista.
Kansanedustaja Päivi Räsänen on saanut tuta, ettei seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkuetta tai homoseksuaalisuutta saa arvostella vetoamalla Raamattuun ja kristinuskon vanhoilliseen tulkintaan. Omasta arvopohjastaan kertoessaan Räsänen siteerasi Raamattua, mikä johti poliisitutkintaan. Samoin kansanedustajan viisitoista vuotta sitten julkaisema pamfletti päätyi valtakunnansyyttäjän määräyksestä tutkintaan, vaikka poliisi alunperin oli jättänyt esitutkinnan suorittamatta sananvapauden nimissä. Lisäksi Räsästä tutkitaan näkemyksistä, joita hän ei MTV3:n uutisen mukaan esittänyt. Valtakunnansyyttäjä siis määräsi esitutkinnan puheista, joita ohjelmassa ei edes sanottu. Mitä tämä kertoo Suomen uskonnon- ja sananvapauskehityksestä viimeisten viidentoista vuoden aikana?
Pääministeri Johannes Virolainen oli Salama-sodan aikaan oikeassa. Moraalikysymykset eivät kuulu poliisille eikä arvoista johtuvien erimielisyyksien ratkaisu oikeussaleihin. Vain äärimmäisissä tapauksissa, jotka kaikki on jo kriminalisoitu, poliisin ja oikeuslaitoksen puuttuminen on perusteltua. Tällaisia ovat muun muassa suorat uhkaukset, vainoaminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon tai törkeän panettelun julkinen esittäminen ja tietenkin fyysinen väkivalta tai häiriköiminen.
Internet-aikana tietoa on jatkuvasti saatavilla ja uutta julkaistaan päivittäin. Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, jotka valvovat toisten sanomisia ja tekemisiä. Nämä ihmiset uhriutuvat ja loukkaantuvat päivittäin. Rima alenee koko ajan ja samalla uhriutujat vaativat esivallan puuttumista vääriin mielipiteisiin ja karkeaan kielenkäyttöön. Moraalinen nihilismi on nykyään vuoden 1964 vastakohta, koska Raamattu ja sen sisältämä Jumalan sana ovat nyt tutkinnassa. Jos syyte ja tuomio Päivi Räsäselle tulee, Raamattu muuttuu Juhannustansseiksi. Siinä tapauksessa nykylain mukaan Raamatun saatavilla pitäminen saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit. Pitääkö kirjasta siis Juhannustanssien tapaan poistaa rienaavat kohdat ja määrätä vanhat painokset tuhottaviksi?
Viisikymmentä vuotta on ihmisen historiassa lyhyt aika, mutta kuitenkin riittävä osoittamaan sen, miten yhteiskunnassa äänekkäin ja aggressiivisin osa saa helposti valjastettua valtiovallan suojelmaan omia moraalisia uskomuksiaan harhaoppisten verbaaliselta ilotulitukselta. Kun yleinen mielipide on nyt vuosien myötä saatu käännettyä, ovat tutkinnat, syytteet ja tuomiot vastaavasti heittäneet häränpyllyä.
Tähän liittyen kannattaa muistaa, että muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä yleinen mielipide voi taas muuttua ja olemassa olevia tai uusia lakeja voidaan käyttää tietyn äänekkään eturyhmän moraalitajun suojelemiseen. Nyky-yhteiskunnan tiedostavan etujoukon mielestä Raamattua kirjaimellisesti tulkitseva ja siteeraava Päivi Räsänen turmelee nuorisoa vanhoillisine, vanhentuneine mielipiteineen. Aivan kuten Borg-Sundman aikoinaan, edistysmielinen etujoukko haluaa kieltää moraalinihilismin ja nuorison turmelemisen valtion väkivaltakoneiston avulla. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua joku uusi joukko voi puolestaan pakottaa oman uuspuritaanisen arvopohjansa vallitsevaksi ja hiljentää edistysmieliset kapinoitsijat esivallan avulla.
Toinen vaihtoehto on siirtyä bysanttilaisesta autoritarismista aitoon länsimaiseen, liberaalidemokraattiseen sanan- ja uskonnonvapauskäsitykseen ja pienentää valtion roolia huomattavasti, toisin sanoen antaa kaikkien kukkien kukkia, keskustella asioista kiivaasti, vaikuttaa omalla esimerkillään, olla rohkeasti eri mieltä, niellä loukkaukset ja ottaa annettuna, että ihmisten ja ryhmien moraalikäsitykset ja arvot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan keskenään ristiriidassa eikä poliisin kuulusteluhuone saati oikeussali ole oikea paikka edistysmielisten ja konservatiivien ikiaikaisen eripuran ratkaisemiseen.
Jälkimmäisen vaihtoehdon etuna on sekä lyhyellä että pitkällä tähtäyksellä myös se, ettei yksi vähemmistö joudu enemmistöä ja valtion väkivaltamonopolia hyödyntävän toisen vähemmistön moraalikäsitysten alistamaksi. Jos ja kun arvopohjissa on radikaaleja eroja, yhden etujoukon totuus on toisen etujoukon moraalista nihilismiä ja päinvastoin. Moniarvoisessa, avoimessa yhteiskunnassa uskomusten ja tulkintojen rauhanomainen rinnakkaiselo edellyttää sitä, ettei kukaan tunne joutuvansa aiheetta valtiovallan sortamaksi tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Sellainen kokemus herättää kapinamieltä ja kaunaa koko esivaltaa kohtaan ja vanha Catilina nostaa taas päätään. Puolueiden kannatuksesta voi tällä hetkellä päätellä jotain siitä, minne protesti kanavoituu.
1960-luvulla oikeusmurhan uhriksi päätyi kirjailija Hannu Salama Juhannustansseineen. Vuoden 2020 lopulla vasemmistolainen Salama näyttää vaihtuvan Raamattua siteeraavaan oikeistokonservatiivi Päivi Räsäseen. Onko tästä mitään opittavaa?
