(julkaistu pilkottuna, Elonkehä 16/05)
Göran Ekström (EK 14/05) tulkitsee kirjoitustani (EK 13/05) varsin vapaamielisesti. En oikein ymmärrä, mistä Ekström on saanut päähänsä, että vastustan kulttuuridiversiteettiä, ekologista elämäntapaa, tai uskontoja yleensä. Olen päinvastoin hyvinkin suvaitsevainen. Erilaisuus on rikkaus.
Samoin minulle on hieman epäselvää, mistä Ekström päättelee, että ”Niemelä sen sijaan ajattelee konservatiivisesti puolustaa jatkoa länsimaisen kulttuurin omahyväisyydelle ja tuhoisalle levittäytymiselle.” Ilmeisesti Ekström rinnastaa demokratian ja ihmisoikeudet, joita tunnustan kannattavani, länsimaisen monokulttuurin tuhoisaan levittäytymiseen. Tosiasiassa koko länsimainen monokulttuuri on aika pitkälti pelkkä myytti: jo Euroopan Unionin sisällä esiintyy valtavasti kulttuuridiversiteettiä, joka paineista huolimatta vuosi vuodelta lisääntyy. Murre-, perinne- ja historiaharrastus kasvattavat suosioitaan, kanteleiden pauhu alkaa taas Suomestakin maailmalle asti kuulua.
Erittäin hupaisa väite on se, jonka mukaan allekirjoittaneelle ”lopullinen länsimaisen demokratian ylivertaisuuden todiste onkin se, että hän saa haukkua presidenttejä ja muita johtajia pösilöiksi ja lattapäiksi joutumatta vankilaan.” Huumori ja ironia eivät näköjään kaikille aukea, jolloin kohtuuttomia yleistyksiä tulee tehtyä.
Mitä tulee siihen, että olisin Bushin kanssa samoilla linjoilla, voin vain todeta, että Bush on uskovainen, minä en. Bush on myös sotahullu, minä en. Toivoisin toki että Bush olisi kanssani samoilla linjoilla, eli ateisti ja pasifisti, mutta toivossa on kyynisen realistin kovin huono pitkän päälle elää. Enkä suinkaan tuomitse kaikkia muita kulttuureja kuten Ekström väittää, tuomitsen vain fundamentalismin ja totalitarismin. En myöskään halveksi Bushia, pidän häntä ainoastaan toivottoman typeränä. Uskovaiset eivät näköjään opi virheistään. Melkein sääliksi käy miesparkaa.
En vastusta uskontoja sinänsä, vaikka en niissä mitään järkeä näekään. Kuten sanottua, olen kyyninen realisti, enkä koe toiveita uskontojen häviämisestä muuna kuin itsepetoksena ja romanttisena haaveiluna. Uskonnot syntyvät ja kuolevat, kuten kaikki muukin mitä maa päällään kantaa. Vanhojen tilalle tulee aina uusia, koska ihminen on se mikä hän on. Kuten Ekström aivan oikein toteaa, uskonto on oopiumia kansalle. Jos ihminen haluaa lohtua ankeaan elämäänsä ja yliluonnollisia selityksiä ilmiöille, se hänelle suotakoon. Valtaosa ihmisistä on aina tyytynyt uskomaan, ajattelun kustannuksella. Tästä saadaan vahvistus sille, että huumeiden käyttö on vaarallista. Jäljet näkyvät avaruuteen asti.
Toisaalta voidaan todeta, että nykyään ainakin jotkut kristityt ovat luonnonsuojelumyönteisiä, mutta tämä taas ei johdu uskonnosta vaan valistuksesta. Islamiakaan en vastusta, vaan pelkästään sen nimissä harjoitettua terroria ja äärilaidan fundamentalismia. Kirjoituksessani käytin termejä ’fundamentalisti’ ja ’fanaatikko’ juuri tämän eron selventämiseksi. Tiedän toki, että suurin osa muslimeista on rauhaarakastavaa kunnon väkeä.
En myöskään yleistäisi yhtä rankasti kuin Ekström sen suhteen, että kulttuuridiversiteetti itsessään olisi aina hyvä asia. En esim. kannata tyttöjen sukuelinten silpomista, naisten julkista kivittämistä, omien kansalaisten murhaamista tai toisinajattelijoiden kiduttamista ja sulkemista vankilaan, vaikka nämä julmat sortometodit eräissä kulttuureissa ovatkin käytössä. Mitään asiaa ei voi eettisesti oikeuttaa sillä, että se on ”kulttuuria”. Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. Eikä siitä miten asioiden pitäisi olla, voi päätellä miten ne todellisuudessa ovat.
