Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske teki tänään päätöksen syyttää Jussi Halla-ahoa ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” sekä ”uskonrauhan rikkomisesta”. Mielestäni Kalskeen valitsemat kohdat Halla-ahon kirjoituksista eivät alkuunkaan riitä perusteluiksi syytteelle, koska ne ovat selkeästi ”täkyjä” ja ilmeisen ironisia tarkoitukseltaan. ”Geeniperuste” on erityisen huono, koska sillä Halla-aho nimenomaan halusi testata, saako somalialaistaustaisista sanoa samaa kuin suomalaisista. Ei näemmä saa, edes retorisesti.
Halla-ahon uskontokritiikki sen sijaan liittyy erittäin elimellisesti hänen poliittiseen tavoitteeseensa, humanitaarisen maahanmuuton vastustamiseen. Halla-ahon uskontokritiikki kohdistuu näet pääsääntöisesti islamiin sekä kristinuskoon sikäli, kuin se islamia myötäilee tai puolustelee.
Itse olen Vihreä enkä vastusta maahanmuuttoa, koska mielestäni Suomi on tässä suhteessa menossa parempaan suuntaan koko ajan, mutta islamia olen vapaa-ajattelijana ja ateistina arvostellut siinä missä Halla-ahokin. Omista kirjoituksistani löytyy kohtia, jotka ovat yhtä kärkeviä kuin ne tarkoitukselliset ”täkypalat”, jotka Halla-aho blogilleen laittoi.
Sananvapauteen kuuluu olennaisena osana vapaus loukata ja erityisesti uskontokritiikki on tunnetusti erittäin herkkä alue. Jopa maltillinen teisti loukkaantuu herkästi, jos hänen uskomuksiaan lähtee kyseenalaistamaan. Tästä syystä sanan- ja uskonnonvapaus – kaksi perustavanlaatuista ihmisoikeutta – joutuvat usein törmäyskurssille.
Itse olen valinnut sananvapauden kannattamisen enkä ole tehnyt elämässäni yhtään tutkintapyyntöä kunnianloukkauksesta tai vastaavasta. Olisin kyllä voinut sellaisia tehdä, mutten ole halunnut, koska sananvapaus ja omantunnonvapaus ovat minulle erittäin tärkeitä.
Yritän nykyisin harjoittaa uskontokritiikkiä tavalla, joka ei tarkoituksella pyri ketään uskonnollista ihmistä loukkaamaan, mutta toisaalta uskonnolliset tahot ovat itse erittäin herkkiä loukkaamaan niitä, jotka heitä uskaltautuvat kritisoimaan. Tästä olen kirjoittanut tällä blogilla paljon ja tulen kirjoittamaan.
Kuten Geert Wildersin Fitna-lyhytelokuvaa käsitelleessä esseessäni kirjoitan, jos vaikkapa islam todella olisi rauhan ja suvaitsevaisuuden uskonto, niille, jotka väittävät, että se tosiasiassa tarjoaa tekosyyn väkivaltaan, sortoon ja terroriin, naureskeltaisiin. Sen sijaan se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Islam on kritiikkinsä ja kriitikkonsa ansainnut.
Samalla haluan korostaa myös itänaapurissamme yleistyvää vaarallista nationalismin ja ortodoksikristillisyyden liittoa. Suomessakin on kiihkovenäläismielisiä tahoja, jotka harjoittavat aggressiivista vihapropagandaa etenkin Baltian maita ja niiden asukkaita sekä niistä Suomeen muuttaneita ihmisiä kohtaan. Tätäkin ikävää toimintaa pitää voida kritisoida ilman pelkoa sananvapauden menettämisestä. Virolaisia haukkuvat tahot ovatkin erittäin hanakoita vetoamaan juuri sananvapauteen, siis omaansa. Muiden sananvapautta he pyrkivät aktiivisesti estämään tai sanoman merkitystä vähättelemään.
Olen Jussi Halla-ahon kanssa poliittisesti täysin eri linjoilla lähes kaikissa asioissa, mutta toivon kaikesta sydämestäni, ettei häntä tuomita Kalskeen ajamista syytteistä. Aivan kuten Geert Wilders Hollannissa, myös Halla-aho osaa jo kerätä poliittiset irtopisteet ja tällainen naurettava näytösoikeudenkäynti tulee eittämättä vain kasvattamaan hänen suosiotaan.
